[...]
Söpöläismallien muodittomuus on tärkeä syy siihen, miksi
semantiikkaa ei tällä hetkellä vakavasti ottaen tutkita ollenkaan.
Röpöläismenetelmissä ilmausten semantiikka
merkitys on ripoteltu nimettömien solmujen
aktivaatiotasoihin, joiden toiminnan ymmärtäminen edellyttää erillistä
työtä. Jos neuroverkko on niin iso, että siltä voisi edes periaatteessa
odottaa jossain mielessä älykästä toimintaa, sen toiminnan ymmärtäminen
on jo ihmiselle ylivoimainen tehtävä. Joskus ihmettelen, mihin näillä
malleilla pyritään. Jos onnistumme tuottamaan älykkäitä vastineita
tuottavan emergentin järjestelmän, mitä sillä teemme? Kysymmekö siltä,
minkälainen käsitys sillä on omasta käsitejärjestelmästään? Onko näin
saatu tieto jotenkin parempaa kuin ihmisten itsereflektiolla
muodostamat teoriat kielen rakenteesta?
[...]