Tunsin viimeksi kosketuksesi // kun lähestyin metsää // sumun roikkuessa harteilla // näin kostein silmin puut, uniesi vartijat // silmin, joiden ripsiin tiivistyivät pisarat // jokainen oksa, jokainen runko // imi itseensä osansa siitä hyvyydestä // jonka annoit langeta päällemme // Oi, ajattelin, nyt voin taas tuntea // kättesi kosketuksen jalkapohjissani // rauhallisen hengityksesi hiuksissani // vajota alas viileään uneesi // Oi, ajattelin, nyt voin taas paljastua // heittää vaatteeni pois, tuntea mudan // maatuvat lehdet ihoa vasten // elävän mullan sormissa
Vaatteita vailla, mieltä vailla // minä annoin sumun virran viedä // hajoten, häviten, kadottaen itseni // juoksin keltaisten lehtien yli // hypähdin, huusin, ulvoin, nauroin // "auuu!" kuin susi, joka kotinsa tuntee // sammalen sakean, satavuotisen, viitoittaman // tien varrella vastasivat huutoni kaiut // Oi, ajattelin, minä tiedän kyllä // kuka polkuni päässä minua vartoo // elämäni on suuruudestasi pieni laina // joka lopussaan lannoittaa muiden kasvun // Oi, ajattelin, mikä onni onkaan // tietää tuhoutuvansa ennen pitkää // sortua, sulaa takaisin syliin // josta kerran nousi oma hehkuva tahto
Minä olen ylpeä siitä ruumiista // jonka annoit minulle kannettavaksi // omaan tahtoonsa se taipuu, näyttäen meille // missä väikkyvät maan huuman huiput // ruumiin väkevän sydämen väkevä tahto // on ikuinen, polttava, kyltymätön tuli // joka ajan mittaan syö sen kaiken // minkä ikinä itselleen omaksi luulee // Oi, ajattelin, on uskallusta // roihuta loppuun kuin raivopää soihtu // kultaisen kytevän tähkän ydin // tuleentunut, valmis kerättäväksi // Oi, ajattelin, mikä siunattu himo // onkaan alati etsiä toinen liekki // johon yhtyä, leimahtaa hetkeksi // ja vaimeta tyydytettynä tarve
Istun hiljaa piilossa // hämärä laskeutuu ylleni taivaalta // vaatteet päällä, suojassa, salassa // odotan omaa osuuttani pimeästä // pimeä on minun omani, sen saan rikkoa // sen rikkoo sitten joskus se liekki // pieni ja arka, jota ruokin // kunnes se iloisesti loistaa peittäen minut // Oi, ajattelen, miten minulle on hyvä // hän, josta kaikki syntyvät // antaessaan minun tuntea itsessäni // osan siitä uuden lumon ilosta // Oi, ajattelen, kuinka vahvalta tuntuu // sydämen tieto siitä uudesta // joka aikansa ihmeteltyään tuhoaa minut // niin että pääsen lämpimään maahan