(nettipäiväkirja 12.07.2026) Olipa kerran mitä merkillisin porkkana. Sen toinen pää oli pidempi kuin toinen, ja se sisälsi erilaisia teknisiä apukeinoja. Porkkanan lähiympäristössä oli lähettimiä, joiden perusteella porkkana pystyi aina paikantamaan itsensä tiettyyn tilaan. Mutta eräänä päivänä, kun porkkana oli juuri menossa Linnanmäen ohi, tapahtui jotain aivan odottamatonta. Porkkanan ohi kulki kaksipäinen haikara, jolla oli pieni norsu siipensä alla. Norsu kysyi pojalta, että mitä kysyä haikaralta, jos haluaisi tältä kuulla laulun. Poika sitten kertoi että haikara laulaisi vain, jos saisi osallistua valtakunnalliseen "kenelle uusi mummo" -arvontaan. Jos ei arvontakutsua kuuluisi, haikara ei vinkuisi vihellyksen vertaa.
Tästä uhkavaatimuksesta tulistuneena hallintoneuvosto päätti, että nyt tarvittiin porkkanaa eikä keppiä. Haikaralle luvattiin paikka arvontaelimessä ja porkkana kutsuttiin lähistölle huolehtimaan siitä, että haikara pysyy sitoutuneena ja motivoituneena. Mutta porkkana ei voinut aavistaa, että haikara tekisi parhaansa vain silloin, kun porkkana oli katsomassa. Haikara laiskotteli päivät pitkät silloin, kun porkkanalla oli ruokatauko. Tämän tajutessaan porkkana päätti ryhtyä toimiin. Hän raastoi, raputti, saastoi ja savutti! Siinä oli menoa ja meininkiä kerrakseen. Oranssia mehua lenteli sinne ja tänne.
Lopulta ravitsemusneuvosto pani tämän merkille ja se saatiin osaksi kansallisia ravintosuosituksia.
* [merkintä: 2026-07] * [atehwa] * [kategoria: päiväkirjamerkintä]