[...]
Minusta on epäilyttävää, että jotkut vastustavat järjen "liiallista" käyttöä esimerkiksi maailmankuvaa tarkasteltaessa. Se, että maailman täydellinen hahmottaminen järjellä on mahdotonta, ei tee sen yrittämisestä hyödytöntä. Jos luottaa järkeen yksipuolisesti ja luulee voivansa analysoida kaiken ja saada kaikesta irti totuuden, ongelma ei ole liiallisessa vaan liian vähäisessä järjen käytössä: järki ei tarkkaile itseään tarpeeksi hyvin.
Joitakuita järjen käyttö rasittaa, jolloin saattaa olla hyvä tyytyä
tuntemuksiin, tuntemuksiin ja aavistuksiin, mutta
on väärin sanoa, että näin saatu maailmankuva olisi
"parempi": "parempi" kuin älyllinen: jos asiaa ei
ole tarkastellut läpi, ei pitäisi väittää olevansa oikeassa, vai mitä?
Nimenomaan erimielisyyksissä järkeä tarvitaan etsimään
erimielisyyksien syyt ja ratkaisut. Myös tutkiva epäily kuuluu
terveeseen maailmankuvaan, ja intuitioon luottamista käytetään joskus
tekosyynä sille, ettei viitsitä ajatella.
Hyvä järjen käyttö on kevyttä leikkiä, jonka
hiekkalaatikkona on maailma. Maailma on tarpeeksi
jännittävä, epämääräinen, ettei sitä
sen epämääräisyyttä tarvitse mystifioida,
lisätä epämääräisellä ajattelulla, ja tarpeeksi
monimutkainen, että opittavaa varmasti löytyy aina.
[...]