(nettipäiväkirja 21.08.2026) Tykkään isoista poluista!
Tykkään siitä, kun jossain on iso valtaväylä, joka on siksi, että siitä halutaan kulkea, eikä siksi, että se on suunniteltu. Tykkään kulumisen muovaamista maastoista, risteyksistä joista näkee miten ihmiset haluaa kääntyä. Tykkään Helsingin piilossa olevista verisuonista, poluista, jotka yhdistävät läheisen kaupan kätevintä reittiä ympäröiviin asuinalueisiin. Tykkään poluista, jotka ovat sijaintiinsa nähden "liian isoja" ja pitävät siksi sisällään lupauksen jostain piilossa olevasta kohteesta, joka on kävelemisen arvoinen. Tykkään maaston tuomasta vaihtelusta siihen, miten kuluminen näkyy; kalliolle katoavista poluista, joista osa liikenteestä on eksynyt kallion reunoilla, missä on paremmat näkymät mutta hankalampi kulkea.
En pidä poluista, jotka pysyvät isoina sillä, että kerta toisensa jälkeen sinne eksyy ihminen koittamaan onneaan, ja joutuu palaamaan samaa tietä. En pidä poluista, joita vastaan jollakulla on jatkuva taistelu: esimerkiksi pyrkimys laittaa aitoja, istutuksia ja kieltokylttejä tielle. Enkä pidä poluista, jotka on rakennettu aitojen polkujen päälle. Oikeastaan ainoa rakentaminen, josta pidän, on liian kosteiden paikkojen päälle laitetut pitkokset, riu'ut ja astinkivet.
Olen vähän kade niille maille, joissa ihmisillä ei ole aina autoja käytettävissään ja myös pitkän matkan polut pysyvät kunnossa. Poluissa on vähän sama kuin eräretkeilyssä: kun on paljon ihmisiä, joiden on pakko käyttää polkuja, ne ovat köyhyyden merkki ja vähän halveksittuja; mutta kun tarpeeksi monen ei "tarvitse" kulkea polkuja pitkin, niistä tulee ylellisyyttä, valistuneen mielen tyyneyden ja rauhan lähde. Olen vähän kade maastoista, joissa tiet eivät vain kannata. Suomi on niin helppo maa rakentaa. Sulawesilla tiettyjen kaupunkien välillä ei voinut mennä autolla, koska tie oli kuitenkin romahtanut jonkin sadevesivirran seurauksena.
Tykkään ihmisistä, jotka kulkevat polkuja pitkin. Varsinkin niistä, jotka eivät ole tulleet kaukaa muulla liikennevälineellä, vaan jotka ovat menneet koko matkan (kotoaan?) jalan. Tykkään rajattomuudesta, joka liittyy näihin ihmisiin. Tykkään risteysten spontaaneista kokoontumisista, vaikka ne Suomessa aika harvinaisia ovatkin.
Tykkään polkujen kapenemisesta ja siitä, kun tajuaa, ettei ehkä tarvitse polkua ollenkaan. Tykkään polkujen levenemisestä ja siitä, kun arvaa, että kohta on kahvia tarjolla.
[Maailma on kaunis ja ihmiset hyviä].
* [merkintä: 2026-08] * [atehwa] * [kategoria: päiväkirjamerkintä] * [kaunis ihminen] * [ihmiset ja indonesia]