Miten aurinko jaksaa paistaa? // Se on nähnyt kaiken niin monta kertaa // etäältä, ulkokohtaisesti: // heräämisen, kehityksen, unohduksen ja kuoleman, // verson, kasvun, sadon ja kuihtumisen, // ihastumisen, kiintymisen, konkretian ja kyllästymisen, // kiteytymisen, hioutumisen, murenemisen ja sulamisen.
Joka asiaa se on katsonut päältä // nauraen, loistaen ikuista valoaan. // Joka menestykselle antanut siunauksensa // ja unohtanut sen yhtä nopeasti. // Kuinka auringon ei ole ikävä? // Kaikkia menetettyjä mahdollisuuksia // kaikkia menneitä ystäviä // kaikkia niitä, jotka tuhoutuivat sen jatkaessa?
Kuinka se jaksaa paistaa? // Eikö jossain vaiheessa maailma ole sillekin liian valtava? // Eikö jossain vaiheessa aurinko // totea, että onhan tätä tarpeeksi katseltu // sijaa vuodettaan rannattomaan avaruuteen // riisu vaatteensa, tarkastele väsynyttä ruumistaan // ja painu pehkuihin nousematta enää koskaan?