[...]
Kun katsoin Neszan kasvoja, - sillä Neszaksi hänen nimensä oli
päätynyt * - en nähnyt niissä huolestumista, en
tuomiota, enkä riemua. Hän vain kertoi sen, minkä tiesi todeksi. Kysyin
häneltä jotain, en kuullut omia sanojani. Hän käänsi katseensa minuun
ja hymyili.
[...]