demo- ja monetokratian eroista

Fri, 06 Aug 2010 13:52:37 +0000

Ensi n�kem�lt� demokratia (kansanvalta) ja monetokratia (rahavalta) saattavat vaikuttaa, tai ainakin minusta vaikuttivat, varsin erilaisilta: demokratiahan antaa valtaa kaikille ja rahavalta vain niille, joilla rahaa on. Asia on n�inkin, mutta n�ill� kahdella on enemm�n yhteist� kuin t�m� n�k�kulma antaa ymm�rt��.

Jotta paremmin ymm�rt�isimme demo- ja monetokratian erot, rakentakaamme viitekehys, jossa ne ovat paremmin vertailtavissa kesken��n. Yleens� jotkin asiat j�rjestet��n demokraattisesti ja toiset monetokraattisesti; mutta kuvitelkaamme jonkin aikaa, ettei olekaan jakoa monetokraattisiin "yksityisoikeudellisiin" sopimuksiin ja demokraattisiin "julkisoikeudellisiin" p��t�ksiin, vaan ett� kaikessa on kyse resurssien k�yt�n m��r��misest�. Demokraattisessa j�rjestelm�ss� k�yt�n m��r�� (kannattajam��r�ll� mitattuna) suosituin kanta; monetokraattisessa j�rjestelm�ss� k�yt�n m��r�� (raham��r�ll� mitattuna) korkein tarjous. Eli jos kyseess� on esim. paperikone, niin demokraattisessa hallinnassa sit� k�ytet��n enemmist�n kannan mukaan, ja monetokraattisessa hallinnassa eniten rahaa siihen k�ytt�v�n ihmisryhm�n kannan mukaan: monetokraattisessa, kuten demokraattisessakin, p��t�ksenteossa oikeushenkil�t voivat liittoutua ja yhdist�� vaikutusvaltansa, ja itse asiassa useimmat merkitt�v�t vallank�ytt�tavat, kuten suuret hankinnat, osakeyhti�iden hallinnointi tai uusien firmojen alkup��oman ker��minen, toimivat juuri t�ll� tavalla.

Monetokratiassa on lis�ksi yksityisoikeudellinen puolensa, eli itse asiassa hy�dykkeen myyj�n ei tarvitse myyd� eniten tarjoavalle tai yht��n kenellek��n, mutta jos oletetaan toimiva markkina eli paperikoneen voi ostaa useammilta toisistaan riippumattomilta oikeushenkil�ilt�, tilanne l�hestyy sellaista, jossa ihmisen tai ihmisten yhteenliittym�n vaikutusvalta on suorassa suhteessa heid�n rahansa m��r��n. Toinen, mielest�ni ei kovin merkitt�v� ero demo- ja monetokraattisten p��t�sten v�lill� on se, ett� demokraattisen p��t�ksen teko edellytt�� valintatilanteen j�rjest�mist� ehdotusten v�lille, kun taas monetokraattinen p��t�s voidaan tehd� heti, kun se tyydytt�� hy�dykkeen tarjoajaa ja k�ytt�j��. Katso [oikeistolaisuus ja yhteisty�].

Jos oletetaan, ett� kaikki ihmiset saisivat k�ytt��ns� saman verran rahaa aikayksikk�� kohden ja sen voisi k�ytt�� erilaisiin p��t�ksiin vaikuttamiseen mutta k�ytt�m�t�n raha vain h�vi�isi johonkin, huomataan, ett� demo- ja monetokratian ainoa olennainen ero on se, ett� demokratiassa ihminen saa "uudet rahat" k�ytt��ns� joka p��t�ksess�, kun taas monetokratiassa ihmisen t�ytyy jakaa rahansa eri p��t�sten kesken parhaaksi katsomassaan suhteessa. Jossain mieless� t�llainen rahaj�rjestelm� olisi demokraattisempi kuin demokratia, koska siin� koko yhteiskunnan p��t�kset ovat vain yksi suuri ��nestys, jossa pit�� valita, mit� haluaa saada aikaan. Demokratiassa taas pystyy monistamaan vaikutusvaltaansa sill�, ett� osallistuu useampiin ��nestyksiin. T�h�n viitataan my�s, kun puhutaan siit�, ett� raha on hyv� palkitsemistapa: raha on ainoa palkitsemistapa, joka edes kohtuullisessa m��rin antaa palkinnon saajan p��tt��, mit� h�n oikeastaan saa.

Mutta markkinataloudessa rahat eiv�t h�vi�, kun ne k�ytet��n. Kun yksi kuluttaja k�ytt�� vaikutusvaltaansa saadakseen jonkin hy�dykkeen, hy�dykkeen tuottaja saa vastaavasti vaikutusvaltaa. Oikeastaan maksu jostain hy�dykkeest� ei ole vain tahdonilmaus, vaan vallan delegointia: maksu on hy�dykkeen tuottajalle annettu mandaatti k�ytt�� vaikutusvaltaa v�hint��n sen verran, ett� saa hy�dykkeen aikaiseksi. (Jos maksu ei antaisi tarpeeksi vaikutusvaltaa hy�dykkeen tuottamiseen, eli ei maksaisi tuottajan elinkustannuksia hy�dykkeen valmistamisen osalta sek� hy�dykkeen valmistuskustannuksia, tuottaja ei pystyisi myym��n sit� t�h�n hintaan.) Jos hy�dyke ei mene kaupaksi hinnalla, jolla sit� tuotetaan, se on merkki siit�, ettei kukaan halua k�ytt�� niin paljon vaikutusvaltaansa hy�dykkeen saamiseksi aikaan kuin se edellytt�isi.

T�m� delegoidun vallan malli on jossain mieless� nerokas ja se on my�s syy, miksi markkinatalouden puolestapuhujat pit�v�t hintaj�rjestelm�� niin hienona j�rjestelm�n�. Se soveltuu erityisen hyvin hy�dykkeen tuotantoketjun vallanjakoon: jokainen tuottamiseen osallistuva ihminen ottaa hy�dykkeen tuottamiseksi annetusta vallasta itselleen sen osan, jonka tarvitsee el�tt�misekseen, ja delegoi lopun vallan niille, joiden hy�dykkeit� tarvitsee hy�dykkeens� tuottamiseen. On vaikeaa keksi� toista j�rjestelm��, joka yht� hyvin sopisi laskemaan kaikesta mahdollisesta resurssien k�yt�st�, onko tietyn resurssin k�ytt� jonkun tahdon mukaista vai ei. Ongelmia on toki my�s paljon, katso [vapaan kilpailun huonoja puolia].

Todellinen rahaj�rjestelm� ei toimi n�ink��n yksinkertaisesti, koska (1) rahaa ei jaeta kaikille samaa m��r�� aikayksikk�� kohden ja (2) kuluttamaton raha ei tuhoudu. Saattaisi kuitenkin olla periaatteessa mahdollista kehitt�� vastaava kirjanpitoj�rjestelm�, joka ei perustu rahan yksityisomistukseen vaan eksplisiittisen vaikutusvallan, "kansalaispalkan" tai "osuuden", jakamiseen eri ihmisten toimeentuloksi. T�llaista j�rjestelm�� suunnitellaan Edward Bellamyn merkillisess� utopiakirjassa "Vuonna 2000", joskin hintaj�rjestelm�n kumppanina on ihmeellinen totalitaristinen tuotantoj�rjestelm�, jota ei n�hd�kseni ollenkaan tarvittaisi t�m�n kirjanpidon lis�ksi.

J�rjestelm� olisi siis t�llainen: jokainen merkitsisi, kuinka suuri osa h�nen "osuudestaan" kuluisi mihinkin hy�dykkeeseen. Lis�ksi h�n saisi muilta "osuutta" siit�, kun n�m� k�ytt�v�t h�nen palveluksiaan / tekemi��n hy�dykkeit�. N�m� saadut osuudet "korvaavat" h�nen kuluttamansa osuuden. Jos muut kuluttavat h�neen v�hemm�n osuutta kuin h�n kuluttaa muihin, h�nen pit�� vaihtaa ennen pitk�� ty�teht�v��ns� (koska h�n on siivell�el�j�). Jos h�neen kulutetaan enemm�n osuutta kuin h�n kuluttaa muihin, h�n voi periaatteessa k�ytt�� edelleen n�m� osuudet (esim. tuotantonsa lis��miseen) tai sitten vain lahjoittaa "yhteiskunnalle" sen, ett� h�nen ty�ns� tuottaa enemm�n kuin h�nen el�tt�misens� kuluttaa.

En ole varma, voisiko t�st� saada t�ysin toimivaa j�rjestelm��. Siin� on taattu minimitoimeentulo ja se est�� rahan varastoitumisen aiheuttamia arvaamattomia ilmi�it� (joita meid�n j�rjestelm�ss�mme taas korjaa inflaatio/deflaatio), mutta siin� on jo ensimm�inen ja ehk� t�rkein monetokraattinen vallan keskittymisen elementti, nimitt�in ett� kassavirta (eli toisten sinuun k�ytt�m� "osuus") tuo vaikutusvaltaa eik� ole mit��n, mik� takaa, ett� tuo vaikutusvalta k�ytet��n vain tuotannon edellytysten takaamiseen tai parantamiseen. Jos muilta saamaansa osuutta ei voisi edelleenk�ytt��, olisi j�rjestelm� k�yt�nn�ss� tasapalkan takaava tuotantoketjuj�rjestelm�. On kuitenkin kuviteltavissa monia liiketoimintamalleja, joita on vaikeaa toteuttaa ilman delegoitua vaikutusvaltaa (esim. valtavasti osuutta vaativan, siis kalliin, hy�dykkeen tuotosten jakaminen monille k�ytt�jille).

Rahaj�rjestelm�ss� on kuitenkin viel� ainakin nelj� ominaisuutta, jotka viev�t sen viel� kauemmas "tasa-arvoisesta" resurssinjakoj�rjestelm�st�: (1) ihmisill� on omaisuutta, (2) kaikkien ihmisten omaan el�tykseen saama osuus (siis hy�dykkeen hinnan ja tuotantokustannusten erotus) ei ole sama, (3) rahaa voidaan taikoa tyhj�st� lainaj�rjestelm�ll�, ja (4) omaisuutta voi olla ihmisten lis�ksi muillakin oikeushenkil�ill�, kuten yrityksill�. Jokainen n�ist� on riitt�v� syy siihen, ett� valta voi jakautua ep�tasaisesti ja kyseenalaisin perustein. Koska rahan omistukseen perustuva j�rjestelm� syntyy luonnostaan vaihtotaloudesta, t�m�nhetkinen hyvinvointimalli ei edes yrit� korvata sit� jollain muulla, vaan eksplisiittisesti tasaa yksil�iden vaikutusmahdollisuuksia tulonsiirroilla. Siksi [kansalaispalkka] on mielest�ni hyv� ajatus.

----

[kategoria: politiikka]