Yksi puiston valoista värisi vähän aikaa ja sammui sitten. Hän säpsähti hereille ajatuksistaan. Lampun sammumiseen ei näkynyt mitään syytä. Lähellä ei ollut edes iltawaukkareita, joiksi jotkut mundikset tapasivat muuntautua ilta-aikaan. Katseltuaan hetken ympärilleen hän haukotteli ja nousi penkiltä, jolla oli istunut.
Puisto oli yksi kaupungin rauhallisimmista. Öisin siellä ei liikkunut juuri ketään, mutta silti monet ihmiset pelkäsivät sitä enemmän kuin niitä pesäkkeitä, joissa kuhisi elämää vuorokaudenajasta riippumatta: jos ihmiset eivät näe uhkaa, he olettavat sen kahta kauheammaksi. Eivätkä gaengelaisetkaan olleet pelolta suojattuja... tätä ajatellessaan gaengefiilari naurahti ja lähti kävelemään.
Hän käveli hitaasti puistost ulos ja lähti kulkemaan katuja pitkin. Puistokadulla hän törmäsi johonkin juhlakulkueeseen, joka eteni hitaasti toreille päin.
[kategoria: vanhat www-sivuni]