[...]
[Vapaasti kasvatettu]: Minä olen vuonna -63 syntynyt nainen ja olen ollut siitä onnekas, että olen saanut vapaan kasvatuksen ja olen siitä erittäin onnellinen. Minulle vapaa kasvatus oli/on, että ei tukisteta, piiskata tai muuten henkisesti tai fyysisesti rangaista. Meillä lapsuudessani ja nuoruudessani puhuttiin asioista vanhempien kanssa kun jotain väärää tuli tehtyä. Nurkassa jouduin pari kertaa seisomaan, mutta silloinkin vanhemmat kysyivät minulta, että tiedätkö mitä teit väärin ja asiasta puhuttiin. Minulle opetettiin luonnon tärkeys ja sen arvostus, suojelu sekä myös se, että roskat laitetaan aina roskikseen (mitä nykyään nuoret eivät ole oppineet). Myös se oli itsestäänselvyys, että vanhempia ihmisiä arvostettiin heidän tietämyksestään ja elämänkokemuksiaan. Muuten sain vapaat kädet tehdä ja touhuta ja olla kaikin tavoin oma luova itseni. Sain tehdä poikamaisia asioita tai tyttömäisiä asioita sukupuolestani riippumatta. Mikä siis on vikana vapaan/luovan itseilmaisun kasvatuksella? Rajat tietysti täytyy säilyttää ei soveliaan ja soveliaan käytöken välillä. Sehän on täysin selvä vapaan kasvatuksen asiassakin. Vanhemman on tehtävä on siis antaa lapsen olla luova, itseajatteleva ja oma-aloitteien tiettyjen rajojen puitteissa, mutta ei määräillä perheen toimintaa.