(mielentilat / armeija)
Rentouttavaa
Muista kiväärisi numero - mitään muuta ei tarvitse osata
!!! Suomen armeija tarjoaa tehokasta koulutusta tulevaisuutta ajatteleville nuorille
Niin paljon kuin armeijasta onkin puhuttu pahaa - on kerrottu, miten uskomattoman typerät systeemit siellä ovat, ja tiedossa on, ettei koko touhussa ole kuitenkaan mitään järkeä - silti oli niitä, jotka intin parina ensimmäisenä päivänä luulivat siinä olevan jotain ideaa. Ehkä viimeinen usko armeijan järkevyyteen meni lopullisesti vasta silloin, kun alikersantti huutaa viidentenä päivänä kurkku suorana, miten moppeja kuivataan.
Mielestäni melko hyvän tiivistelmän armeijan luonteesta tarjoaa ystäväni toteamus, ettei missään muualla aikuisten ihmisten tarvitse kysyä lupaa mennä vessaan klo 22:00 jälkeen.
Äh. Ei tästä tule mitään. Jos vaikka listaan hyviä ja huonoja puolia:
* + Ei tarvitse olla huolissaan siitä, tekeekö jotain hyödyllistä, kun ei sitä kuitenkaan tee * - Tarvitsee ajatella aivan liikaa, mutta ei kyllä varmasti mitään luovia ratkaisuja * + Viimeinen tilaisuus leikkiä yleisesti hyväksytyllä tavalla ennen armeijan jälkeistä aikuistumista * - Mikään ei toimi, varsinkaan ei tiedotus (puskaradio on paras tiedonlähde kaikista ilmoitustauluista huolimatta) * + Kouluttajat kohdistavat yleensä vittuuntumisensa esimiehiinsä * - Kouluttajat '''purkavat''' vittuuntumisensa alaisiinsa * + Myös hyvä tilaisuus keskustella syvällisiä, useimmat odottelutuokiot eivät tilaisuutta juuri muuhun anna * - Armeijassa ei oikeastaan opi mitään * + Seksikäs asu, vaikkei sillä naisia saakaan *) * - Koska tiedotus ei pelaa, vain noin puoliin käskyistä osaa ''varautua''; ulkokomennusten varoitusajan pitäisi olla kymmenen minuuttia, mutta uskokaa minua, ei se ole * + Saatat osua mukavaan porukkaan ja saada hyviä kavereita * - Saattaa olla, että juuri sinun tuvassasi on se, joka ei ikinä peseydy / mielistelee esimiehiä / hankkiutuu aina vaikeuksiin * + Esimiehet ovat usein inhimillisiä ja joskus jopa älykkäitä * - Useimpia esimiehiä kiusaa, jos heihin suhtautuu virallisesti, ja raivostuttaa, jos heihin suhtaudutaan tuttavallisesti. Esimiesten kanssa puhuminen on jatkuvaa mielentilojen arvailua. * + Armeija on oma maailmansa, jossa ei tarvitse välittää arkisista huolista, kuten opiskelusta, asunnoista tai ruoasta (vaikka leireillä ruokaa jaetaankin liian vähän, joten joutuu käyttämään omia rahojaan eväiden ostamiseen)
Ei tästäkään tule mitään. Lista on aivan loputon.
Ensin tuli ihmetys. Sitten vittuuntuminen. Esimiesten tahdin vähän helpottuessa tuli toivo paremmasta. Esimiesten seuraavan kerran suuttuessa tuli pettymys. Pikku hiljaa oppi tajuamaan, että esimiehetkin vain noudattivat mielentilojaan, eikä kukaan ollut aina vittumainen tai aina ystävällinen. Tottui siihen, että pitää yrittää olla ystävä sellaisen kanssa, joka vittuilee sinulle pahalle tuulelle sattuessaan.
Vitutuksen määrä vaihtelee: useimmiten on epämääräisen epämukavan olon transsissa. Joskus, yleensä esimiesten mokien takia, joillekin tulee aivan epäreilut määrät tehtäviä, ja se harmittaa. Kerran leirillä esimiehet eivät olleet tulleet ajatelleiksi, että harjoitusmaalit pitäisi jonkun kerätä pois. Niinpä tehtävä annettiin viimeisenä ampumassa olleelle ryhmälle, joka muutenkin pääsi nukkumaan muita myöhemmin. Maaleja ei tahtonut löytyä, joten etsintä venyi kolmen tunnin mittaiseksi. Aluksi kaikkia vitutti, mutta loppuvaiheessa kaikki alkoivat lauleskella ja jotkut melkeinpä nauroivat esimiehille päin naamaa.
Mutta vitutus ei ole ongelma, vaan tylsistyminen. Jossain vaiheessa tajuaa, ettei armeijassa ole enää mitään uutta, ei mitään opittavaa, olet jo kokenut tämänkin ja silti on ainakin puolet jäljellä. Sinulle ei enää tarjota ajateltavaa, muttet silti saa itse ajatella.
Ehkä inhottavinta on se, kun esimiehet oikeasti onnistuvat saamaan alokkaat / sotamiehet vihaisiksi toisilleen. Juostuaan kolmisen kilometriä pakkaukset selässään useat alkoivat oikeasti olla valmiita vetämään turpaan niitä, jotka olivat unohtaneet varusteita ja joiden "takia" juostiin. Tietysti rangaistuksen oli määrännyt esimies ja tietysti suurin osa puutteista johtui siitä, että varustelistaa oli ollut kirjoittamassa joku lahoaivo. Mutta monet olivat silti valmiit syyttämään niitä, joiden sanottiin olevan syyllisiä.
Armeijan tavat ottaa kiinni sääntöjen rikkojia ovat säälittäviä. Vahingossa tekemistäsi rikkomuksista jäät paljon helpommin kiinni, kuin tahallasi tekemistäsi, koska jälkemmäisissä osaat varoa. Älä ikinä jää kiinni mistään - vaikka rikkomukset ovat todella yleisiä, kiinnijäämiset eivät ole, ja siksi niitä pidetään hyvin pahoina juttuina. Ja rangaistaan sen mukaan. Rangaistavimpia asioita on möhliä ulkopuolisen korkea-arvoisen sotilashenkilön edessä. Jos tästä tulee tieto esimiehellesi, rangaistus on kovempi, kuin jos huutaisit hänelle päin naamaa.
Niin että jos haluat mennä armeijaan, muista:
# Älä milloinkaan luota esimiesten ystävällisyyteen # Älä erotu avoimesti joukosta, saat vain enemmän tehtävää # Salakuuntele esimiehiäsi. Hämmästyttävän usein he punovat jotain päittenne menoksi # Älä valita. Siitä ei ole mitään hyötyä, ja sitä halveksitaan myös rivimiesten keskuudessa # Älä hemmetissä anna propagandan mädättää aivojasi # Yritä hommautua pois esimiesten lähettyviltä aina, kun mahdollista # Älä kieltäydy tekemästä mitään, älä tarjoudu tekemään mitään. Tämä pätee myös vertaisten kanssa. Yleensä vapaaehtoisille tulee ikäviä hommia. # Muista, että armeijassakin kaikki ovat ihmisiä. He käyttäytyvät robottien tavoin vain siinä määrin, kuin säännöt edellyttävät.
----
*) Kulkemalla inttiporukoissa ja menemällä viettämään vapaa-aikaansa sinne, minne muutkin sotilaat menevät, sen sijaan saa naisia. Tämä johtunee siitä, että heitä vetää puoleensa inttijätkien oletettu vitutus ja seksintarve (ja kunto, ja imago).
[melkein valmiit mielentila-sivut]
[kategoria: vanhat www-sivuni]