Selitä tässä, Lapset näyttävät usein olevan niin
omissa maailmoissaan, että on vaikea uskoa, kuinka teräviä he oikeasti
ovat. He eivät aina ymmärrä kaikkea havaitsemaansa ja kuulemaansa,
mutta muistavat enemmän kuin kukaan arvaisi. Lapsilla ilmeisesti ei ole
vielä kehittynyt käsitystä siitä, mikä on jännää ja mikä ei, joten he
tutkivat kaikkea ja omaksuvat kaiken.
Niinpä lasten kanssa olisi hyvä toimia niin, että siitä voisi olla ylpeä. Lapset ovat tavallaan "julkisin" yleisö, koska he eivät unohda juuri mitään. Jos tähän ei pysty, saattaa omissa ylpeyden vaatimuksissa olla korjaamisen varaa. Tarkoitan lähinnä, että lasten kanssa ei fuskata: ei koskaan pidä luottaa lapsen ymmärtämättömyyteen siitä, mitä on tapahtumassa.
Luin mielenkiintoisen päiväkirjan, jossa eräs saksalainen äiti 80-luvulta oli merkinnyt muistiin huomioita tyttärensä sukupuoliin liittyvästä oppimisesta. Monet sellaiset asiat, jotka tyttö näytti keksineen itse, saivat selityksensä jostain aikaisemmasta. Välissä saattoi olla useita kuukausiakin. Ilman päiväkirjaa äidillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta löytää näiden ideoiden alkuperää.
En tietenkään tarkoita, että lapselle pitäisi hioa jokin
täydellinen opetuskaava, josta ei koskaan poiketa. Pikemminkin lapselle
pitää mahdollisimman selkeästi ilmaista se, mitä tuntee, mitä ajattelee
ja mitä tahtoo. Kun ei pysty elämään ideaalinsa mukaan,
kerrotaan sekin, miten haluaisi tehdä ja miksi ei niin tee. Näin
lapset kuulevat kaiken tarkoittaa. saavat eheän ja
totuudenmukaisen kuvan. Eihän keneltäkään voi vaatia, että hän olisi
joku muu kuin oma itsensä.
[...]