Selitä tässä, Suurin osa yleissivistyksestämme on
pyyhkäisevää pikatietoa, joka kerää monia asioita yhteen muttei
käsittele mitään kovin syvällisesti. Tällainen tieto auttaa suuresti
eheän maailmankuvan muodostamisessa ja se antaa tarttumapintaa
syvällisemmän tiedon omaksumiselle. Yleissivistys opitaan enimmäkseen
oppikirjoista ja muista yleisesityksistä.
Jos maailman tutkimista tai opiskelua jatkaa, saa kuitenkin huomata, että oppikirjat ovat täynnä virheitä ja puutteita. En pidä todennäköisenä, että oppikirjoissa on selitetty väärin vain ne asiat, joita minä pidän mielenkiintoisina. Pikemminkin luulen, että ''kaikkien'' aihepiirien oppikirjatekstit vaikuttavat sitä epäilyttävämmiltä, mitä tarkemmin aiheeseen tutustuu. Virheet eivät useimmiten ole mitenkään ratkaisevan kauheita, pelkästään vähän "nihkeitä".
Miksi oppikirjoissa säilyvät kaikki nämä virheet? Koska yleisesitysten kirjoittaminen on valtavan vaativaa. Ensinnäkään sitä tietomäärää, jonka yleisesitys pyyhkäisee, ei voi kukaan hallita. Oppikirjoja kirjoittavat usein opettajat, jotka joutuvat työnsä puolesta muutenkin opettamaan asioita, joihin he eivät varsinaisesti erikoistu. He voivat tarkastuttaa kirjojensa sisältöä asiantuntijoilla, mutta joitain virheitä jää silti. Toisekseen, vaikka tiedettäisiin kaikki, mitä yleisesitys edellyttää, tämän tiedon tiivistäminen sille oikeutta tehden on jotakuinkin mahdoton homma. Ja kolmanneksi, yleisesitykset eivät ole vain aihealueensa tiivistelmiä, vaan tarjoavat lisäarvoa: selkeitä jäsentelyitä, olennaisen valikointia, alun perin toisiinsa liittymättömien asioiden vertailua.
Näistä syistä "yleisluontoinen tieto" elää osittain omaa, eristettyä elämäänsä siitä erityistiedosta, johon se periaatteessa perustuu. Osa tästä kulttuurisesta jatkamisesta on tiedostettua: oppikirjaan kopioidaan jäsennys tai jaottelu, joka toisessa oppikirjassa vaikuttaa tyylikkäältä. Osa on salakavalaa: opettajat oppivat yleissivistyksensä oppikirjoista, ja nuorena opitut asiat vaikuttavat taustalla, kun uusia oppikirjoja kirjoitetaan. Osa on yksinkertaisesti kulttuurillista vaatimusta: kun tarpeeksi monet tietävät, kuka Mozart on, pitää muidenkin tietää, sillä muuten Mozartiin tehdyt viittaukset eivät aukea heille.
Erityistieto kyllä valuu yleisteoksiin, mutta se tekee niin varsin pikku hiljaa. Jokin hauska, naseva tieto voi elää ainakin puolensataa vuotta, ennen kuin sen korjaus tai tarkennus päätyy oppikirjatasolle ja sitä kautta yleiseen tietoon. Onko jossain eskimokielessä tosiaan monta sataa erilaista lunta tarkoittavaa sanaa? Onko suomessa? Lingvisteille baski on "tyypillinen" ergatiivikieli, mutta millainen kieli baski oikeasti on? Sosiaaliantropologeille Trobriand-saaret edustavat tietynlaista kulttuuria, mutta tuskinpa oppikirjat kykenevät täysin oikein välittämään tietoa kulttuurista, jota useimmat kirjoittajat eivät ole olleet itse katsomassa. Kuvaako Puskin ihmisiä hyväntahtoisen humoristisesti? Ovatko Kafkan novellit monikerroksisia? Mitä Platon haluaa kertoa luolavertauksella? Mihin ympärysvallat "pyrkivät" toisessa maailmansodassa?
Luulen, että yleisesitysten virheellisyys
tarkoittaa. on väistämätöntä, mutta tietysti se pitäisi
yrittää minimoida. Ennen kaikkea on hyvä tiedostaa, että se materiaali,
joka nopeasti esittelee jonkin alueen, ei ''voi'' olla luotettavaa.
Siitä voi saada hyödyllistä tietoa, mutta sitä ei voi käyttää
auktoriteettina minkään suhteen.
On muuten mielenkiintoista, että Wikipediassa on myös ilmeisesti sosiaalinen mekanismi, joka tukee yleisesitysten epäluotettavuutta. Yleisluontoisempia artikkeleita on vaikeaa kirjoittaa, joten niitä kirjoittavat usein ihmiset, jotka eivät ole ajatelleet asiaa kovin perusteellisesti -- ne, jotka eivät tiedosta tehtävän vaikeutta. Yleensä erityisluonteisissa artikkeleissa ihmiset tietävät, jos ovat asiantuntijoita, ja uskaltavat siksi niitä korjatakin. Mutta yleisluontoisten artikkelien suhteen kukaan ei voi olla asiantuntija.
[...]