Yksin, kaksin konttailemme // saadaksemme syödäksemme // kaukaisuuteen käy nyt tie // siellä ruoka suuhun vie!
Edessämme onkin mäki // nyt jo miettii pieni väki // ympäri, vai yli vai..? // taakse pitäis päästä kai.
Miettiessä tuota pulmaa // kädet haroo kiven kulmaa // unohtuu jo määränpää: // jännä kivi käteen jää.
Tutkikaamme kiven tilaa // tiedottomuus elon pilaa // tulevista ennakoin // laitaa kivistä, jos voin.
Ylös oikein kiven nostaa // ennakoimattomuus kostaa // nostettu myös tippunee // silmäkulmaan kolisee.
Pitiköhän tätä voida // yhtä lailla ennakoida? // Syliin turvaan päästä voi // siellä lohdun ennakoi.