Yksin, kaksin konttailemme 
saadaksemme syödäksemme 
kaukaisuuteen käy nyt tie 
siellä ruoka suuhun vie!
Edessämme onkin mäki 
nyt jo miettii pieni väki 
ympäri, vai yli vai..? 
taakse pitäis päästä kai.
Miettiessä tuota pulmaa 
kädet haroo kiven kulmaa 
unohtuu jo määränpää: 
jännä kivi käteen jää.
Tutkikaamme kiven tilaa 
tiedottomuus elon pilaa 
tulevista ennakoin 
laitaa kivistä, jos voin.
Ylös oikein kiven nostaa 
ennakoimattomuus kostaa 
nostettu myös tippunee 
silmäkulmaan kolisee.
Pitiköhän tätä voida 
yhtä lailla ennakoida? 
Syliin turvaan päästä voi 
siellä lohdun ennakoi.