Tämä vastakkainasettelu ilmenee monella tasolla: biologisena strategiana, tunteina, tietoisena pyrkimyksenä ja poliittisena agendana. Vaikka en olekaan ihan varma, ovatko nämä kaikki yhteydessä toisiinsa tai yhteismitallisia keskenään, yritän kuitenkin kuvailla käsitteiden sisällön kaikilla tasoilla. [Uskollisuus]-sivulla puhutaan tunnetason vapauden- ja vakaudenkaipuisista.
Yleisesti ottaen vapaudenkaipuu on pyrkimystä saavuttaa mahdollisuuksia, iloa, kokemuksia, oppimista, tuntematonta, hyvää oloa. Vakaudenkaipuu on pyrkimystä saavuttaa varmuutta, tyytyväisyyttä, onnea, tuttuutta, turvallisuutta, omaa, asemaa. Parisuhteessa vapaudenkaipuinen (VpK) pyrkii tyypillisesti siihen, että parisuhteesta on iloa (molemmille). Vakaudenkaipuinen (VkK) pyrkii tyypillisesti siihen, että parisuhteen pysyvyyteen voi luottaa. Useimmat ihmiset pyrkivät molempiin; eron tekee se, kumman asettaa ensisijaiseksi, tai, kuinka vähäiseksi ilon pitää mennä, ennen kuin katsoo epävarmuuden pienemmäksi pahaksi.
Biologisena strategina VkK pyrkii siihen, että on jotkin tietyt resurssit, joita ei menetä. VpK pyrkii siihen, että erilaisia resursseja on niin paljon, ettei niitä kaikkia menetä. Lisääntyjänä VkK pyrkii pitämään huolta niistä, joiden arvelee olevan jälkeläisiään. VpK taas pyrkii tekemään jälkeläisiä paljon, ja huolehtimaan niistä, joista ehtii.
Tunteissa VkK uskoo, että jo saavutettu on arvokkaampaa kuin se, mitä voi saavuttaa. VpK uskoo, että se, mitä voi saavuttaa, on arvokkaampaa kuin se, mitä on jo saavutettu. [Motivaation viisi väriä].
Tietoisena toimijana VkK muodostaa tahallaan liittoja ([sitoutuminen]), joiden kannattavuutta ei mieti. VpK muodostaa molemmille edullisia sopimuksia tai tekee hyvää liittoutumatta ([vika sopimuksissa]).
----
[kategoria: elämäntavat]