Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Näin unen, jossa valmistelin omia hautajaisiani. Ilmeisesti olin hankkimassa kristillisiä hautajaisia vaimoni mieliksi. Minulle oli valittu horoskooppimerkkini mukaisesti arkuksi kristalliarkku (?), ja keskustelimme papin kanssa seremonian ajastuksista, kuten siitä, missä vaiheessa puhettaan pappi tyrkkää minut arkkuun ja kansi suljetaan.
Enimmäkseen minun piti vain olla hiljaa, muut huolehtisivat muusta. Mutta vähän ennen hautajaisten alkamista ilmeisesti hajotin jonkun tuttavani paikalle tuoman soittimen ja aloin korjata sitä kiireellä... Hautajaiset tuppasivat unohtumaan siinä hötäkässä.
Unessa meillä oli ollut tehtävänä valmistella filosofian tunti, johon integroidaan musiikinopetusta. Jostain syystä olin toteuttanut tämän editoimalla C-kasetille filosofisia puheita, uskonnollista musiikkia ja lastenlauluja. Tunnilla meitä pyydettiin esittämään omat tuotoksemme. Minulla oli mielikuva, että olin tehnyt tehtävän ihan hyvin, mutta tehtävää esittäessäni aloin huomata siinä kaikenlaisia puutteita.
Näin sellaisen oudon 80-lukulaisen TV-action-sarjan näköisen unen. Mutta siinä ei käytetty oikeita pyssyjä, osoitettiin vain sormella ja sanottiin "päng".
Unessani oli maalaiskylä, jonka nuoriso ja nuoret aikuiset olivat kovasti tarkkoja tyylistään ja kovaksi jätkäksi pääsi olemalla mukana moottoripyöräjengissä. Eräänä päivänä sattui, että yksi jengiläisistä "huomasi" (en ymmärrä, miten se oli saattanut aiemmin jäädä huomaamatta) aidatun alueen sivussa kulkureiteistä, järven rannalla. Ilmeni, että tämä alue oli 60- ja 70-luvulla hippinuoruutta eläneiden, nyt keski-ikäisten ihmisten kolhoosi / lomaparatiisi: jonkinlainen toteutus sille, mitä he pitivät hyvänä elämänä. Mutta nämä eivät olleet sitä ahkeraa ja yhteiskunnallista hippiliikettä, joka opetteli omavaraisiksi, vaan yksinkertaisesti säästöillään tai pääomatuloilla eläviä laiskottelijoita, joiden mielestä elämää ei pidä ottaa liian kireästi. Miksi pitäisikään.
Joka tapauksessa epäsuhta nuorten, tyytymättömien ja toisiltaan koviksen mainetta himoitsevien motoristiturvenuijien ja epämääräisten, vähän rupsahtaneiden, maailmasta irronneiden, rannalla yläosattomissa makoillen päiviään viettävien ja kolhoosin teehuoneessa oopiumia lipittävien elämäntapahippien välillä oli liian suuri. Kulttuurillinen epätasapaino johti siihen, että turvenuijat päättivät hyökätä "niiden hippiäisten" alueelle. Sitä paitsi, maa-aluehan oli selvästi varastettu kyläläisiltä: vaikkei kukaan tiennytkään, kenelle se kuului, oli selvää, että ainakaan kaupungista tulleille hipeille se ei kuulunut.
Motoristien hyökkäyksen päästessä käyntiin hippien asenneongelmaiset lapset, joille elämä "onnellisessa" mutta pirun tylsässä hippilässä ei ollut ruusuilla tanssimista, siirtyivät suvereenisti turvenuijien leiriin. Seuranneessa älyttömässä mutta väistämättömässä mätössä hipit pantiin lakoon eikä onnelan rakennuksista jäänyt tikkua toisen päälle. Turvenuijat olivat toki liian nössöjä tehdäkseen mitään rankasti laitonta, kuten rituaalisia raiskauksia, mutta seksuaalinenkin aspekti oli mukana keski-ikäisten naisten oma-aloitteisuuden vauhdittamana.
Revityn hüümekahvilan raunioista turvenuijat kaivoivat niitä järjettömiä elintarvikkeita ja muita aineita, joilla hipit olivat itseään elättäneet. Erityisesti muistan, kuinka kauhisteltiin tuorekelmuun pakattua parsakaalia: yleinen konsensus oli, että parsakaali tulee syödä sellaisenaan pellosta. (En oikeasti tiedä, miten parsakaalia kasvatetaan.) Hajotetun unelman raunioilta nuoret, vihaiset ja itseensä hyvin tyytyväiset miehet hajaantuivat rakentamaan omia talojaan naapur'metsän tukeista ja kuokkimaan omia peltojaan kivisistä soista, rinnallaan puoliksi pakolla otetut tyttöystävät, joista aikoinaan tulisi hyviä emäntiä ja suurperheen äitejä...
Olin tässä unessa lähdössä Lontoosta, mutta viimeisiksi tekemisikseni menin paikalliselle hyväntekeväisyyskirpputorille. Törmäsin siellä suomea opiskelleeseen tyttöön, joka möi hyvin jännittäviä esineitä: erilaisista puupalasista kuminarulenkillä yhteen koottuja "pelejä", joita venyttämällä ja oikealla tavalla heilauttamalla sai esim. pöllöt kääntymään (narun) ympäri siten, että ne esim. vaihtuivat nukkuvan näköisistä hereillä olevan näköisiksi ja päin vastoin. (Silloin, kun näitä vekottimia ei venytetty, narussa olevat palat sopivat toisiinsa ja pitivät toisiaan paikoillaan.)
Tämä tyttö halusi jutella minun kanssani kaikenlaisesta, joten jäin hänen luokseen. Kirpputori alkoi sulkeutua, ja ystävällinen keski-ikäinen nainen jakeli kirppispäivää varten itse tekemiään pikkuleipiä ilmaiseksi, mistä olimme kiitollisia. Ilta-aurinko pujahti esiin ikkunasta ja pirstoutui moniksi väreiksi ikkunan eteen ripustetuissa fengshui-kristalleissa... ja ilma oli täynnä unohdusta.
En muista, miten itse liityin tämän unen juoneen, mutta joka tapauksessa siinä oli sellainen toimittaja, joka yritti löytää kaikenlaisia mielenkiintoisia "aktiivisia ajattelijoita" (omien sanojensa mukaan). Hän meni johonkin feministi-iltaan kuuntelemaan jotain grand old womania, joka selitti rakenteellisesta sorrosta jne. Sitten kirjoitti jutun, jossa hän esitteli tätä feministityyppiä, hänen elämäntyötään ja sellaista. Juttu oli hyvä, mutta sitä dissattiin, koska "sen on kirjoittanut mies joten koko juttu on feikkausta"
Tämä uni oli hyvin seksuaalinen. Siinä oli tyttö, siinä yhdeksäntoistavuotias, asui vanhempiensa luona mutta kävi töissä ja oli verrattain itsenäinen. Isokokoinen tyttö, minua isompi, terveen lihava, vahva luonteeltaan, mutta neitsyt (ainakin väitti olevansa). Piti minua poikaystävänään ja selvästi minun tehtävänäni tutustuttaa häntä seksiin.
Uni koostui sarjasta jaksoja, joissa tehtiin kaikenlaista yhdessä. Enimmäkseen vain hengattiin. Yleensä hän kutsui seksiin vaikkapa alkamalla hyväillä minun hartioitani, keikuttamalla peppuaan kutsuvasti tai yksinkertaisesti sanomalla haluavansa seksiä. Noista lähentelyistä innostuin niin nopeasti, että seksi oli yleensä aika rajua (vaikka oli joitain pidempiä ja hellempiäkin sessioita). Ravintolassa kädet pöytäliinan alla toisen jalkovälissä, konsertissa pusikossa muka piilossa, torilla kiire johonkin yleisövessaan hyväilemään tai naimaan, tytön kotona jossain nurkan takana ikään kuin vanhempien katseilta piilossa.
Yleinen sävy oli se, että tyttö oli tavallaan kunnianhimoinen seksin suhteen: hän halusi tutustua eri asioihin, ja todettuaan tuntevansa ne jotenkuten, halusi siirtyä eteenpäin. Hän halusi malttamatta päästä neitsyydestään löydettyään "sopivan miehen siihen" ja kehotti minua tekemään mieleni mukaan. Hyvin kiihottavaa.
Näin unta, että minut oli valittu johonkin jatko-opiskeluinstituuttiin, johon olin hakeutunut ystäväni kehotuksesta. Koulu ilmeisesti mainosti keräävänsä opiskelijat ("tulevaisuuden menestyjät") ympäri maailmaa luomaan kontakteja ja viettämään aikaa yhdessä. Varsinainen opetus oli naurettavaa, ja vietin tunnin yrittämällä saada ajan kulumaan takarivissä. Ystäväni, joka oli houkutellut minut kouluun, istui vieressäni ja näytti kiusaantuneelta siitä, etten osoittanut kiinnostusta opetukseen.
Tunnin jälkeen opettaja tuli puhumaan minulle asenneongelmastani. Hän sanoi, että tässä paikassa pitäisi käyttäytyä kunnolla. Minä kyselin tarkemmin, mitä kunnolla käyttäytyminen tarkoitti, jolloin eturivin "kiltit tytöt" tulivat ja alkoivat selittää minulle kaikkea, mitä ei saa tehdä.
Myöhemmin ystäväni esitteli minut jollekulle tuttavalleen, joka selitti aikovansa mennä upseerikoulutukseen, kun se niin kovasti parantaa mahdollisuuksia päästä johtoasemaan. Sanoin, että joo kiva, ja yritin päästä tyypistä eroon. Myöhemmin ilmeni, että instituutissa vietettiin vain päivä vuodessa, loput opetuksesta oli delegoitu varsinaisille kouluille. Kontaktit oli pakko muodostaa sen yhden päivän aikana, ja suosionsa koulu sai maineensa perusteella.
Tässäkin unessa oli samankaltainen teema kuin edellisessä: jouduin jonkin epäselvyyden takia käymään osan lukiosta uudestaan. Jostain syystä minut sijoitettiin ilmaisutaidon lukioon, jossa minulla on paljon tuttavia. Tietenkin oli aika outoa olla 25-vuotiaana heidän joukossaan. He ottivat minut hyvin vastaan, selittivät juttujaan, kutsuivat rientoihinsa. He olivat fiksuja, niin kuin nuoret ovat, ja heikkoja.
Toisaalta tämä uni oli taas sellainen "voi helvetti, tällaistako siellä koulussa olikin" -uni: erityisesti mieleen jäivät ruoka-ajan käsittämättömät säännöt... en tiedä, onko Kalliossa oikeasti millaista meininki...
(Tähän hauska lisähuomautus olisi, että oikeasti noin puoli vuotta unen näkemisen jälkeen tein peruspraktikumini Kalliossa. Joten nyt tiedän, millaista siellä meininki on. Itse asiassa uneni vastasi aika hyvin todellisuutta.)
Siinä olin minä ja siinä oli joku tyttö, selkeästi minua nuorempi muttei kuitenkaan ihan hirveän nuori. Meidän suhteessamme oli jotain, jonka takia sitä ei hyväksytty, mutta me nousimme yhdessä tuomitsijoita vastaan. Tapasimme salassa ja vuodatimme rakkautemme nektaria (eli naimme, rakastelimme sekä nautimme toistemme läheisyydestä) vain osoittaaksemme, ettei maailma voi estää meitä. Tytön perhe yritti järjestää minulle hankaluuksia, mutta huomasi, ettei minulla ollut juurikaan hävittävää. Ja olisin tehnyt jo hänen korvannipukkansa takia mitä hyvänsä...
Minun lentouneni ovat usein hyvin teknisiä: lentäminen ei ole helppoa, vaan vaatii taitoa ja työtä. Tämä oli myös samanlainen. Lentäminen oli monimutkainen sikermä tekniikoita, joilla hidastettiin tippumista, ohjattiin liikkumista ilmassa ja kerättiin korkeutta.
Minut oli perheeni kanssa kutsuttu joidenkin tuttavien veneelle veneretkelle. Vene oli tehty kahdesta leikkiveneestä, jotka oli sidottu päällekkäin. Ilmeisesti vesi oli poikkeuksellisen matalalla tai jotain muuta hankalaa, sillä isäntämme olivat kireitä ja ärtyneitä.
Yhden kohdan muistan erityisen selvästi: vene meni jossain harjun päällä olevassa kanavassa. Vesi lietti harjun savea ja valui pikku hiljaa pois uomasta. Meidän tarvitsi väistää matalaa kohtaa vedessä ja ajauduimme vahingossa penkereen rinteelle ja aloimme liukua alas. Silloin me miehet hyppäsimme liejuun ja aloimme työntää venettä hartiavoimin takaisin harjun päälle.
uneen vaipuessani muutuin kipinäksi, joka kohosi taivaalle kuuman ilman mukana yhdestä niistä tulista, joita ihmiset sytyttivät, kun ensimmäistä kertaa käyttivät tulta työkaluna.
Tuli toi lämmön ja tulitarinat.
Jokin aika sitten näin 39 asteen kuumeessa unen, jossa näin jotain maailman kudokseen punottua, näkymätöntä. Korjasin asioita, ja huomasin, että esim. ihmisen onnellisuus näkyy tietynlaisena loimuna jossain henkimaailmassa (johon pystyi vaihtamaan helposti), kun taas esim. taustalla olevat ahdistukset näkyivät säihkyvinä kristalleina. Näitä poistamalla ja muovaamalla eri tasoilla saattoi vaikuttaa ihmisten olotilaan - jonkinlaista henkiparannusta siis.
Tasojen hyödyntämisessä oli koulukuntia. Yksi tylsimmistä oli sellainen, jonka mielestä ainoat puhtaat muodot sai maasta. Etsin kaikenlaisia muodostelmia maasta, mutta ne toistivat itseään ja kiven sisässä oli kylmää ja kuollutta.
Tämä uni alkoi siitä, että olin jäänyt kiinni jostain rikoksesta. Olin jossain hyvinvointivaltion poliisin salaisissa lokeroissa, jossa minua hakattiin ja pahoinpideltiin. Sitten minulle tarjottiin mahdollisuutta mennä toisen kerran armeijaan "hyvitykseksi" pahoista teoistani (olen oikeassa elämässäni ollut jotain kaksi ja puoli kuukautta armeijassa). Siellä hakkaaminen loppui, mutta tilalle tuli mieletön simputus. Harjoittelin marttyyrinasennetta ja neuvoin kanssasotilaitani siitä, miten armeijassa pärjää.
Tyttäreni kutsui minut pyöräretkelle maahan, joka omituisesti muistutti Super Mario Bros. 1:n sienimaita, erityisesti sitä lyhyttä pätkää, jonne pääsee kiipeämällä 4.2-maailmasta pavunvartta 6-7-8-warpille.
Dakkus: Kerran näin unta, jossa Atehwa hyvin pontevasti oli sitä mieltä, että kysymysmerkkien käyttö pitäisi lopettaa, sillä ne ovat haitallisia. Haitallisuudelle perusteluna oli se, että kysymyslauseesta näkee joka tapauksessa että se on kysymyslause, eli kysymysmerkki lauseen lopussa ei tuo mitään lisäarvoa lauseelle. Näinollen kysymysmerkit ovat turhia, eikä tekstin seassa pitäisi olla turhia objekteja. Ja tuo asia ilmaistiin unessa niin perusteellisen panumaisesti (joskin sillä minun tuottamallani mausteella, että siinä jätettiin huomiotta muiden kuin suomen kielen olemassaolo), että kyseessä on pakko olla jonkinlainen konspiraassi. CIA, NSA, FBI, Europol ja nunnat ovat tämän takana jotenkin.
atehwa: Oujee! Muuten, japanissahan ei käytetä kysymysmerkkejä (paitsi nykyään, länsimaisen turmeltuneisuuden aikana). Ja olen oikeastikin vastustanut, en kysymysmerkkien, vaan huutomerkkien käyttöä. :)
On tosin myönnettävä, että joissain (lähinnä elliptisissä) ilmauksissa kysymysmerkeillä on semanttista merkitystä: esimerkiksi "kaliumsorbaattia" ja "kaliumsorbaattia?" ovat kovasti eri ilmauksia.
sapeli: "He olivat fiksuja, niin kuin nuoret ovat, ja heikkoja" - oletan että tarkoitat tässä mitä sanotkin, eli että nuoret eivät välttämättä ole heikkoja. Vai? (<- huom. kysymysmerkki ;)
atehwa: No, en tarkoita edes, että nuoret olisivat välttämättä fiksuja. Mutta tarkoitin kyllä, että "tyypillinen nuori" on fiksu ja heikko. Molempia samoista syistä, muuten: alttiudesta oppia, alttiudesta muuttua, määräytymättömyydestä, asettumattomuudesta, tuntemattomasta potentiaalista, tuntemattomasta tulevaisuudesta.
Pikalinkit: