[...]
Tulentuntija lähti takaisin kotiinsa. Matkalla hän kylpi purossa.
Vesi tuntui ensikosketuksella kylmältä, mutta veteen mentyä se kietoi
syleilyynsä ja muuttui lämpimäksi. Tuylentuntija virkistyi
kylpemiusestä, kylpemisestä, mutta kävi silti
raukeaksi ennen kotiinsa ehtimistään ja siirtyi rauhalliseen uneen. Ohi
kulkevat megeetit hihittivät hänelle, ja hän näki hassuja unia.
Herättyään Tulentuntija kulki loppumatkan kotiinsa, jonka pihassa
kukoistivat voikukat. Unennäkijä kysyi, kuinka oli mennyt. "Uusi kevät,
uusi kevät", sanoi Tulentuntija ja katosi.
[...]