<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-15"?>
<rss version="2.0"><channel>
<title>teos: syklit</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/</link>
<description>Recent changes in teos: syklit</description>
<item><title>teos: syklit</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/teos%3A%20syklit</link>
<guid>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1196076466</guid>
<description>&lt;p&gt;[...]

&lt;p&gt;Kontekstittomissa kieliopeissa &lt;ins&gt;([Chomskyn 
kielihierarkia])&lt;/ins&gt; kaikki tällaiset rekursiot ovat kovasti 
samankaltaisia ilmiöitä. Ihmisen kannalta ne ovat siis kuitenkin 
selvästi erilaisia. Kielet rakentuvat siten, että niissä sanotaan ensin 
asiat, joille on helppo antaa merkitys jatkosta riippumatta; sitten 
asiat, joita ilmauksen alku selittää. Tämä on erittäin mielenkiintoinen 
prosessi. Äärettömät ilmaukset voi myös jakaa ''iteraatioihin'' ja 
''upotuksiin'' sen mukaan, tarvitseeko ilmauksen loppuessa "muistaa", 
mitä ylemmällä tasolla oltiin sanomassa, vai ei. Esimerkiksi virkkeen 
loppuun lisätty selittävä sivulause on iteraatio, se ei edellytä 
muistamista. Mutta virkkeen keskellä oleva sivulause on upotus. Voit 
itse miettiä myös, kumpi vaatii enemmän henkisiä resursseja ymmärtää: 
"Matkan varrella oli myös hauska pieni majatalo, jonka entisen isännän 
perillinen oli ottanut haltuunsa" vai "Matkan varrella oli myös entisen 
isännän perillisen haltuunsa ottama hauska pieni majatalo"? 
Jälkemmäisen upotus pakottaa muistamaan, mistä päälauseessa puhuttiin, 
ennen kuin päälauseen merkitys on täysin valjennut. 

&lt;p&gt;[...]

</description>
<pubDate>Mon, 26 Nov 2007 11:27:46 +0000</pubDate>
</item>

</channel></rss>
