Ihmisten toistuvuudesta yleensä
Jokaisessa meistä asuu pieni lehmä, sanotaan. Olen kuullut kyseisen huhun niin monesta lähteestä, että pakko siinä on olla jotain perää. Minä aina varmistan kuulemieni juttujen todenperäisyyden tuttaviltani. Olen itse asiassa kehittänyt melkoisen verkoston tässä vuosien varrella. Tiesin Kauniiden ja Rohkeiden prinssi Omarista jo vuoden etuajassa, koska ruotsalaiset ystäväni kertoivat minulle hahmon ilmaantumisesta. Luonnollisesti tarkistin tiedon.
Jos joku myy tiskirättejä, varokoon vain minun käyntiäni. Tunnen tiskirätit perin pohjin ja tiedän tarkalleen, mitä hyvältä tiskirätiltä voi odottaa. Olen huomannut, etteivät uudet keksinnöt koskaan vedä vertoja vanhoille, hyväksi havaituille systeemeille. Muutenkin nykyään tunkee joka tuutista turhaa tavaraa, kun vanhallakin pärjäisi ihan yhtä hyvin.
En minä sentään ihan kalkkis ole. Viime viikollakin ostin TV-shopista keittiövälinesarjan, sellaiset kun ovat todella käteviä, kun haluaa pistää pöydän koreaksi. Tarjoilinkin heti keiton kanssa hienon näköisiä retikkaspiraaleja.
Joskus minusta tuntuu, että ihmiset menevät kyllä liiallisuuksiin vouhottaessaan kehityksestä ja sellaisesta. Perusasiat pysyvät kuitenkin samoina. Kyllä se on sama asia joka tyttöjä ja poikia vetää yhteen, olivat ne sitten kunnon nuoria, radikaaleja tai mitä näitä nyt onkaan.
Olen kyllä aika tyytyväinen elämään. Vaikka onhan sitä tässä ehtinyt vähän rutinoitua, niin kyllä aamubussissa tulee kuitenkin aina haaveilluksi ja ajatelluksi elämää suurempiakin asioita. Haihattelijaksi en kyllä tunnustaudu, se on minusta kaukana. Tiedän kyllä, miten asiat ovat, ja olen siihen tyytyväinen.
Tällainen on minun tarinani. Jos se ketään kiinnostaa.