tarina: romaaninalku

Wed, 29 Dec 2010 08:11:55 +0000

!!! Johdanto --- Historian tuuli

Tharkin mantereella oli ihmiskunta asunut jo kauan. Kuinka kauan, sit� ei kukaan tiennyt, sill� vanhin tuhoutumattomana s�ilynyt arkisto, Laresin kaupunginarkisto, oli vain puolensataa vuotta vanha tarinamme aikoihin ja sis�lsi tietoja noin sadalta viime vuodelta. Tharkissa oli aina k�yty sotia, jotka olivat tuhonneet aikaisemmat arkistot, mink� takia siell� asuvat ihmiset eiv�t tienneet aiemmasta kulttuuristaan sen paremmin kuin tapojensa ja kieliens� alkuper�st� mit��n.

Nyky��n, kun tunnetaan jonkin verran genetiikkaa, voidaan varmistaa ihmisten asuneen Tharkissa jo hyvin kauan. Sen osoittaa yl�nk�jen ja vuoristojen asukkaiden geneettinen muuntuminen, mutaatiot, joiden takia alangon ihmiset kutsuivat heit� �rkeiksi. Itse asiassa �rkit lienev�t olleet geneettisesti kehittyneempi� kuin alankolaiset, sill� heid�n el�m�ns� oli varsin vaativaa verrattuna alankojen ihmisten el�m��n.

Verrattuna meid�n valtioihimme on Tharkin hallinnollisista rakenteista huomattava kaksi seikkaa: ensiksi, heill� oli voimakkaita kaupunkivaltioita tavallisten ohella, ja toiseksi, erilaiset henget olivat hyvin usein mukana valtioiden hallitsemisessa. N�iden henkiolentojen v�liset riidat heijastuivat usein tavallisten ihmisten el�m��n, mik� osin selitt�� heid�n sotaisuuttaan.

T�m�n tarinan aikoihin elettiin suhteellisen rauhallista aikaa. Noin 50 vuotta sitten oli suoritettu uusi valtiojako, joka oli ollut er��nlainen kompromissi: kukaan ei ollut varsinaisesti voittanut edellist�, vetten sodaksi kutsuttua sotaa, jossa noin puolten Tharkin ihmisist� kuoltua janoon olivat kaikki osapuolet kyll�styneet taisteluun. Oli sovittu, ettei valtiorajoja ole, palautettu mantereen osille niiden vanhat nimet ja annettu ihmisten el�� rauhassa.

Silti Tharkissa oli joitain selvi� maantieteellisi� ja rodullisia piirteit�, joiden perusteella tietyt ihmiset tunsivat yhteenkuuluvuutta. Noin vuonna 20 juvj. (j�lkeen uuden valtiojaon) alkoi joillakin alueilla kansa ker��nty� uudelleen oman hallintonsa alle; n�it� alueita olivat ensin Khor-Rondau id�ss�, Msomol l�nness� joskaan ei aivan rannikolla ja Anvers pohjoisessa. T�m� hermostutti muita ihmisi�, joten v�lialueillekin perustettiin valtioita: Msomolista luoteeseen Amdiwalt, Tharkin koillisosaan Maud, melko keskelle Ostupno ja Anversista lounaaseen Tretonia. Lis�ksi Erebusin suoalueella, Tretonian ja Amdiwaltin v�lill�, heimot pitiv�t silloin t�ll�in yhteisi� kokouksia ja Magun kaupunkivaltio hallitsi laajaa aluetta Ostupnon ja Tretonian v�liss�.

Magu oli suljettu kaupunki: sinne ei p��stetty muita ihmisi� kuin joitakuita kauppiaita erityisluvalla. T�m� on kyll� ymm�rrett�v��, sill� Magussa ei asunut ihmisi� vaan maahismaageja, jotka olivat aina suhtautuneet jonkin verran ep�ilev�sti ihmisiin. T�m� lienee ollut aivan aiheellista: heid�n maagikoulutuksessaan oli monia asioita, joita muut kansat olisivat pit�neet enemm�n kuin kiinnostavina omien p��m��riens� saavuttamisessa.

Tharkin alueella asui hyvin monenlaisia ihmisi�: t�rkeimm�t p��ryhm�t olivat �rkit vuoristossa, alankolaiset alangoilla ja luola-asujat vuorien alla. Lis�ksi alankolaisiin sis�ltyy eritt�in monta ryhm��: mets�l�iset, jotka muistuttivat hieman enemm�n haltioita kuin muut, karkearakenteiset ja synk�t msomollaiset, vaaleahiuksiset ja vihre�silm�iset khorrondaulaiset, tummempi-ihoiset maudilaiset, maahisia muistuttavat erebuslaiset sek� pohjoisen, Tretonian ja Anversin, punahiuksinen kansa.

Haltiat eiv�t tarinamme aikoihin viel� mielell��n liikkuneet avoimesti; t�st� syyst� joissain Tharkin osissa heihin uskottiin vain puoliksi. Silti mets�isill� seuduilla asuvat ihmiset n�kiv�t heit� l�hes s��nn�llisesti.

Noihin aikoihin tieyhteydet eiv�t olleet kovin hyvi�, mutta viel� paljon hankalampaa oli kulkea pitkin avomaastoa. T�st� syyst� teiden rakentamisella oli suuri strateginen merkitys niin sodan- kuin kaupank�ynniss�kin. Ne, jotka todella p��siv�t vaikuttamaan Tharkissa, olivat matkustelevat ihmiset, sill� heid�n kauttaan tiedot, taidot ja tuotteet levisiv�t ymp�ri Tharkin mannerta. He olivat my�s useimmiten vapaita kaikesta valtiovallasta ep�m��r�isen statuksensa vuoksi.

!!! Luku 1 --- Wama

!!! Luku 1.1 --- Taustatietoja

Wama syntyi vuonna 36 juvj. pienkauppiassukuun Tretoniassa. H�net kasvatettiin jatkamaan is�ns� ammattia, kauppamatkailua. T�h�n kasvatukseen sis�ltyi enemm�n kuin mit� ensikuulemalta kuvittelisi; kauppamatkailijat saivat nimitt�in kokea joskus melkoisia haasteita matkoillaan. Niinp� h�nelle opetettiin, paitsi kaupank�yntitaitoa, my�s taistelutaitoa ja johtamista.

Waman is�, varovainen ja siksi arvostettu mies nimelt��n Roish, oli hankkinut jonkinlaisen omaisuuden tekem�ll� kauppamatkoja Ostupnoon. Useimmiten h�n vei sinne elintarvikkeita ja toi takaisin ty�stetty� kive�, ja n�iden myyntihinnan ja ostohinnan erotus riitti paitsi kattamaan matkakulut my�s el�tt�m��n perhett� ja jopa kartuttamaan omaisuutta. Viime aikoina haltiat olivat kuitenkin alkaneet j�rjest�� v�ijytyksi� matkan varrelle. T�st� syyst� h�n oli alkanut etsi� muuta kauppatavaraa ja harkitsi retki� it��n, Maudiin.

Waman perheen omaisuus oli my�s osittain Waman �idin, Ceran, my�t�j�isist� per�isin. Waman �iti oli nimitt�in paljon rikkaammasta suvusta kuin is�, ja h�nen rakkausavioliittonsa oli aina ollut j�rkytyksen aihe h�nen suvulleen, sill� Tretoniassa avioliitot solmittiin yleens� hy�dyn vuoksi. Kuitenkin heid�n liittonsa toimi hyvin ja heid�n omaisuutensa pikemminkin kasvoi kuin v�heni, ja koska he kasvattivat kunnollisen j�lkel�isen, ei Ceran suvulla ollut mit��n syyt� valittaa.

Waman l�heisin yst�v� lapsesta asti oli vuotta nuorempi Temar, jonka kanssa h�n teki pitki�kin retki� ja p��si siten tapaamaan monia ihmisi� kotikyl�ns� ulkopuolelta. Temar oli k�yhemm�n kauppiassuvun poika. Heist� lienee tullut yst�vykset l�hinn� heid�n samanik�isyytens� t�hden.

Kun Wama t�ytti nelj�toista vuotta, alkoi h�nen opetuksensa olla lopuillaan ja oli aika siirty� k�yt�nn�n harjoitteluun. P��tettiin, ett� h�n osallistuisi seuraavaan kaupparetkeen. Wamalle p��t�s ei tullut yll�tyksen�; h�n oli odottanut sit� jo jonkin aikaa. Kukapa olisi arvannut, kuinka suuren muutoksen se toisi Waman el�m��n?

!!! Luku 1.2 --- L�ht� matkalle

Wama yritti saada nukutuksi, mutta ajatukset py�riv�t h�nen p��ss��n. Huomenna olisi l�ht� pitk�lle matkalle, h�nen ensimm�iselleen. Se olisi viel� pidempi kuin h�nen is�ns� tavalliset ty�matkat, sill� t�ll� kertaa oli p��tetty aloittaa menem�ll� rannikkoa pitkin it��n, Maudia kohti, ja vasta sielt� vuorten it�puolitse Ostupnoon. Ostupnosta palattaisiin kotiin. Se olisi noin puolentoistasadan peninkulman lenkki. He eiv�t palaisi kotiin ennen kuin kes� olisi ohi.

Hein�sirkat sirittiv�t ulkona. Wama kuunteli niiden ��ntely� rauhattomana. H�n mietti matkan rasituksia. Esimerkiksi Maudista Ostupnoon viev� tie: se oli merkitty heid�n vanhaan karttaansa, muttei ollut mit��n takeita siit�, ett� se edelleen olisi olemassa. Jos sit� ei olisi, heid�n pit�isi menn� samaa reitti� takaisin ja sen j�lkeen vuorten l�nsipuolitse, sill� kauppakuormia oli l�hes mahdotonta kuljetella tiett�mill� alueilla.

Maud� Ostupno� niin paljon uudenlaisia ihmisi� tavattavaksi. Heill� oli h�nen kuulemansa mukaan varsin erilaiset tavat kuin mihin h�n oli saanut tottua t��ll� Tretoniassa. Ehk� h�n saisi jopa n�hd� khorrondaulaisia, joiden uljuudesta kerrottiin monissa takkatulen ��rell� kerrotuissa tarinoissa.

P�� sekalaisiin mietteisiin uppoutuneena h�n vaipui jonkinlaiseen puoliuneen, joka oli saumatonta jatketta h�nen mietteilleen. Maud� Ostupno� Khor-Rondau�. Viimein h�n vaipui t�ysin uneen, silloinkin uneksien oudoista maista.

Aamulla h�n her�si yleiseen h�lin��n. Roish huusi palvelijoille ohjeita siit�, mitk� el�imet otettaisiin kuormajuhdiksi ja mitk� j�tett�isiin kotiin. Sitten Roish huomasi poikansa her�nneen ja tarkkailtuaan v�h�n aikaa k�skyjens� noudattamista tuli puhumaan Wamalle.

--- No niin. Toivottavasti olet lev�nnyt hyvin. Tarvitsen sinua huolehtimaan joistakin asioista. K�ske palvelijoita tarkastamaan asevarat ja ker�� johonkin nyyttiin tarvitsemasi vaatteet. Muista, ettemme v�ltt�m�tt� palaa ennen ilmojen kylmenemist�.

--- Kyll�, is�, mutta� tuleeko mukaan paljonkin aseita? Uskotko, ett� kimppuumme hy�k�t��n?

--- Minulla on ollut viime matkoilla jonkin verran hankaluuksia haltiain kanssa. Lis�ksi me menemme nyt tuntemattomille maille, enk� tied�, onko siell� kovinkaan turvallista.

Wama nielaisi, ny�kk�si ja oli l�htem�isill��n, mutta Roish huomasi h�nen pelkonsa.

--- Ei h�t��, Wama, ei kenell�k��n ole syyt� hy�k�t� kimppuumme. Kaikkeen tuntemattomaan nyt vain kannattaa olla varautunut. Pist� se mieleesi.

--- T�ytyy sanoa, etten oikein osaa olla j�nnitt�m�tt�. Olisi paljon mukavampaa, jos Temarkin voisi tulla. H�n on aika pirist�v�� seuraa, jos on huolia. Ja olisi mukavaa, jos minulla olisi edes suurinpiirtein ik�ist�ni seuraa.

--- Olet kyll� oikeassa, mutta Temarin matkan aika on vasta ehk� kahden vuoden kuluttua.

Roishista huomasi kyll�, ettei h�n asettaisi kyseenalaiseksi vanhoja tapoja.

Wama ny�kk�si, huokasi ja meni karavaanin luo. H�n mietti, miss� Temar oikein oli. H�nt� ei ollut n�kynyt muutamaan p�iv��n. Ehk�p� h�n oli jollakin vaellusretkell��n. H�n teki niit� usein, koska piti siit� rauhallisesta tunteesta, joka tulee kun kulkee tasaisesti ei-mihink��n. Wamakin oli ollut mukana muutamilla vaelluksilla, joten h�n tunsi ymp�r�iv�t maat hyvin.

Wama n�ki l�hell� er��n talon palvelijoista ja pyysi t�t� tarkastamaan, ett� mukaan otettava aseistus vastasi Roishin tekem�� luetteloa. Sitten h�n meni takaisin taloon.

Cera teki aamiaista, sill� kaikki palvelijat olivat lastaamassa. Wama tervehti �iti��n ja juoksi portaat yl�s. Hajamielisesti h�n heitteli vaatteita er��n kankaan p��lle, huomasi ottaneensa aivan liikaa paitoja, otti ne pois ja sitoi kankaan nyytiksi. Kun h�n kantoi nyytin alas, oli aamiainen valmis. H�n istuutui sy�m��n ja antoi Ceran avata keskustelun. Cera katseli v�h�n aikaa h�nen sy�nti��n ja huokasi.

--- T�m� on viimeinen aamiainen pitk��n aikaan, jonka sy�t t��ll�. Nyt kun te molemmat l�hdette, tulee minulle todella yksin�ist�.

--- �l� nyt, �iti, ovathan t��ll� naapurit ja palvelijat�

--- Mutta kuitenkaan min� en ole tottunut t�h�n. Ja min� olen my�s huolissani; olen huolissani teist� molemmista. Jollette te palaa, en tied� mit� teen�

--- �l� edes puhu tuollaisesta. Kyll� kaikki menee hyvin.

Wama kuitenkin muisti, mik� suuri m��r� aseita otettiin mukaan "kaiken varalta". H�n ei katsonut aiheelliseksi kertoa siit� �idilleen. Kyll� Cera oli valmistautunut t�h�n vaikka kuinka pitk��n. Ceran olisi pit�nyt osata hillit� itsens�. Toisaalta Wama oli aina ihmetellyt, mikseiv�t naiset tulleet mukaan kauppamatkoille. Kun h�n kerran oli kysynyt sit� is�lt��n, Roish oli vastannut vain, ettei niin ollut tapana tehd�. Ent� sitten? Miksi kaikessa piti aina noudattaa niin tarkasti tapoja?

Nyt Wama oli sy�nyt aamiaisen loppuun ja l�hti viem��n vaatenyytti�ns� johonkin vankkureista.

P�iv� oli puolessa ennen kuin ehdittiin saada karavaani valmiiksi. Oli j��hyv�isten aika. Cera ei kyennyt muuta kuin halaamaan miest��n ja poikaansa ja toivottamaan onnea heikolla ��nell�. Niiden puolen tusinan naapurin, jotka l�htiv�t mukaan, vaimot lienev�t tehneet jotain samanlaista. Wama harmitteli mieless��n sit�, ettei Temar ollut t��ll�. Tilanne oli muutenkin tarpeeksi masentava. Mutta ehk�p� Temar halusi v�ltt�� koko tilanteen, koska ei olisi onnistunut keksim��n mit��n kevytt� ja sukkelaa.

Ajurit iskiv�t h�rki� piiskoilla ja vaunut l�htiv�t heid�n pihastaan yksi toisensa j�lkeen samoin kuin joidenkin muiden l�hell� olevien talojen pihoista. Wama muisteli, kuinka monta kertaa h�n olikaan t�m�n n�hnyt. T�m� vain oli ensimm�inen kerta, kun h�n oli niiden mukana. H�n istui mietteisiins� uppoutuneena huomaamatta kauniita maisemia, kunnes h�nen vieress��n istuva Roish t�n�isi h�nt� kiinnitt��kseen h�nen huomionsa.

--- No, nyt sitten olemme matkalla. Milt� tuntuu?

--- Surulliselta tietenkin, mutta osasinhan sit� odottaakin. Miss� pys�hdymme seuraavan kerran?

--- Menemme niin kauas it��n kuin suinkin ehdimme valoisaan aikaan. Huomenna jatkamme matkaa Welun majatalolle. Tunnetko paikan?

--- K�vin siell� Temarin kanssa er��ll� vaelluksellamme.

--- Niin arvelinkin. No, siell� y�vymme huomisy�n ja ostamme my�s joitain t�ydennyksi� ruokavaroihimme. Tiesitk�, ett� Welu tehnee koko Tretonian parasta retkileip��? Minulla on ollut sit� mukana jokaikisell� matkallani.

--- Tied�n toki. H�n antoi meille v�h�n sit� silloin kun k�vimme siell�. Se ei ollut kyll� mitenk��n hyv��, mutta sill� jaksoi kulkea koko p�iv�n.

--- Ja lis�ksi se s�ilyy useita kuukausia. Olisipa mukavaa tiet��, miten h�n ne valmistaa. Mutta kukaan ei varjelle matkaleip�resepti��n yht� tarkkaan kuin h�n!

Wama kyll� huomasi, ett� Roish pyrki pirist�m��n tunnelmaa puhumalla k�yt�nn�n asioista. Itse h�n ei viitsinyt teeskennell� hilpe�� mielt�.

Maisemat alkoivat k�yd� hieman oudommiksi, sill� he eiv�t en�� olleet Waman kotikyl�n alueella. Koko Tretonia oli kyll� melko samanlaista --- polveilevaa peltoa ja siell� t��ll� pieni� mets�vy�hykkeit� --- mutta id�ss� maasto muuttui entist�kin kumpuilevammaksi. Aluksi Wama oli tunnistanut jokaisen vastaan tulevan puun, mutta nyt h�n ei en�� tiennyt, mit� tien mutkan takaa paljastuisi. Muutenkin h�n yleens� kulki mieluummin mets�� kuin tiet� pitkin, ja tunsi t�ll� suunnalla muutamia omia reittej��n. Mutta vankkureita ei voisi kuljettaa niit� pitkin.

Karavaani eteni melko hitaasti; kevyesti h�lkk��m�ll� olisi helposti pysynyt sen tahdissa. Wama ajatteli aikansa kuluksi jotain, mit� h�n ei j�lkeen p�in pystynyt muistamaan. Silloin t�ll�in vastaan tuli ihmisi�, jotka kaikki h�n tunsi. Roish tervehti kaikkia vastaantulevia. V�lill� he j�iv�t puhumaan jonkun tutun kanssa, ja ottivat sitten taas muun karavaanin kiinni. Muuten kulku sujui keskeytyksitt�.

Kun aurinko alkoi painua mailleen, oli ehditty edet� noin kolme peninkulmaa. Oli aika pystytt�� leiri. He muodostivat suuren piirin tien l�hell� olevalle aukiolle. Nuotiot viritettiin, ja kaikki meniv�t aikaisin nukkumaan ollakseen huomenna pirteit�. Wamaa hermostuttivat mets�st� kuuluvat ��net, jotka eiv�t tuntuneet menev�n heid�n ohitseen vaan kiertelev�n heit�. Viimein h�n kuitenkin nukahti ep�mukavaan, ohueen uneen, ja n�ki unta pimeist� luolista.

!!! Luku 1.3 --- Uutisia

Aamulla kaikki her�siv�t heti auringon noustessa. T�m�n p�iv�n matka olisi kevyt --- Welun majatalo oli vain kahden ja puolen peninkulman p��ss�. Kaikki tunsivat mielens� paremmiksi kuin eilen, jolloin l�hd�n suru oli varjostanut kaikkien mielialaa. Yksitellen vankkurit l�htiv�t hitaasti liikkeelle tiet� pitkin.

Aamu oli todella kaunis. Usva ei ollut viel� haihtunut auringonvalossa, vaan leijui maan yll� kuin eteerinen meri. Maailma oli t�ynn� auringon punaista ja keltaista ja usvan violetinharmaata, ja monen v�riset kukat suorastaan hehkuivat ep�tavallisessa valaistuksessa. Sielt� t��lt� kuului hiljaista linnunlaulua.

Wama katseli t�t� kaikkea ihaillen ja vet�en sis��ns� ilmaa. Sitten h�n k��ntyi katsomaan is��ns�, joka katseli tiukasti eteenp�in.

--- Is�, katselisit sin�kin maisemia. Nyt on hienoin aamu mit� olen aikoihin n�hnyt.

Roish h�tk�hti hereille ajatuksistaan. --- Mit�?

--- Kehotin sinua katselemaan ymp�rillesi. On hieno aamu.

--- Anteeksi, min� olin niin ajatuksissani. Mietin, mik� reitti meid�n pit�isi valita Welun majatalon j�lkeen. Saattaa nimitt�in olla, ett� haltiat aiheuttavat ik�vyyksi� siell� p�in.

Siihen ei Wamalla ollut mit��n sanottavaa. H�nt� harmitti se, ett� haltiat merkitsiv�t h�nen is�lleen yksinomaan vihollisia. H�n itse oli kerran onnistunut liki yst�vystym��n er��n haltian kanssa, mutta se oli ollut kaukana omistaan ja avuton. Se oli jotenkin joutunut avomaalle; muuten se olisikin osannut piiloutua Wamalta. Vaikka Wama oli auttanut sit�, se ei ollut suostunut kertomaan, miten se oli joutunut tasankomaalle. Ehkei se ollut muistanut. Wama oli auttanut sen kaakkoon l�helle haltiain alueita. Siin� vaiheessa he jo tunsivat toisensa tarpeeksi hyvin jutellakseen huolettomasti kesken��n matkatessaan. Sitten er��n� y�n� haltia oli h�ipynyt h�nen nukkuessaan. Wama ei koskaan j�lkeenp�in kuullut h�nest� mit��n, eik� tiennyt edes h�nen nime��n. Ehkeiv�t haltiat k�yt� nimi�.

Nyt Roish keskeytti Waman ajattelun koputtamalla h�nt� olkap��lle.

--- Katsohan, Wama, t�t� karttaa. Se on Tretonian kartta. Varsinkin suurissa metsiss� on vaarana t�rm�t� haltiav�ijytykseen. Koska p��tie t��lt� Maudiin kulkee pitk�lti Degolmets�n sis�ss�, me k�yt�mme tuota v�h�ist� pohjoisempaa tiet�, kunnes p��tie tulee ulos mets�st�. Se hidastaa matkantekoa, mutta on turvallisempaa. Emme joudu mets��n kuin pienelt� matkalta. Sit� paitsi p��tie lienee hyv�ss� kunnossa, joten saanemme menetetyn ajan nopeasti takaisin.

Wama katseli kiinnostuneena. --- Menemmek� mist��n isoista kylist� l�pi?

--- Todenn�k�isesti Maudin p��tien varrella on paljon isoja kyli�. Ennen niit� on vain Yma, joka sijaitsee juuri keskell� matkan mets�osuutta. He k�yv�t kauppaa haltioiden ja ihmisten kanssa, toimivat v�litt�jin�. Silti haltiat hy�kk�ilev�t silloin t�ll�in Ymaan.

Wama syventyi karttaan. H�n oli aina pit�nyt kartoista: h�nest� ne olivat kauniita. H�n tutkiskeli pitk��n teit�, kumpuryhmi� ja -harjanteita sek� kylien paikkoja. Kun h�n lopetti, usva oli jo h�vinnyt. Matkaa jatkettiin vaitonaisina.

Karavaani saapui Welun majatalolle noin kolme tuntia keskip�iv�n j�lkeen. Is�nt� oli n�hnyt jo kaukaa karavaanin saapuvan ja odotti matkalaisia piha-aidan portilla. Ensimm�isten vaunujen saapuessa pihaan h�n tervehti Roishia suureen ��neen.

--- Terve, Roish, sin�k� olet t�m�n retken johtaja?

--- Min�p� min�.

--- Sittenp� lienette j�lleen kerran menossa Ostupnoon.

--- Itse asiassa meill� on tarkoitus k�yd� ensin Maudissa.

--- Maudissako? Kas vain --- el�m� ei siis ole j�m�ht�nytk��n paikoilleen. Minulla muuten on sukujuuria Maudissa: is�n�itini oli Maudlainen. Mutta, mutta� joutaahan n�ist� juttelemaan sis�ll�kin. Minulla on teille kyll� kerrottavaa: eilen t�st� kulki matkustavaisten ryhm� pohjoiseen, ja heill� oli t�rke� uutinen, jota te ette liene kuulleet.

Vankkurit pys�ytettiin sikin sokin majatalon vieress� olevalle aukiolle, ja kaikki meniv�t sis��n. Heille tarjottiin heti kuumaa juotavaa, ja he j�ttiv�t ruokatilauksensa talon em�nn�lle. Kaikki asettuivat p�ytiin, Welu mukaan lukien. Welu alkoi kertoa uutistaan.

--- No niin, siis, n�m� matkustavaiset, joista mainitsin, he tulivat pitk�lt� etel�st�, Poljusin kaupungista, joka sijaitsee Ostupnon ja Msomolin v�liss�. Miten he ovat kiert�neet Magun alueet ja Erebusin suot, sit� en tied�, mutta heill� oli syyt� l�hte� matkaan, koska Msomolia t�ll� hetkell� hallitseva Ceres-henki on aloittanut sodan.

Kaikki kohahtivat, ja hetken hiljaisuuden j�lkeen huone t�yttyi puheesta. Uutinen ei ollut suoranainen yll�tys: kun Msomolin uskonnolliset johtajat olivat ottaneet vallan Msomolissa, kaikki kyll� olivat tienneet, mihin suuntaan asiat etenisiv�t. Nyt kun he saivat tiet�� olleensa oikeassa, mit� muuta he saattoivat tehd� kuin p�ivitell�? Roish korotti ��nens� muun puheen yl�puolelle.

--- Hiljaa, hiljaa! Annettakoon Welun kertoa uutisensa loppuun.

--- Kiitos. Noiden matkustavaisten mukaan Msomol on aloittanut sodan hy�kk��m�ll� Amdiwaltiin. Se on hyv� strateginen veto: Amdiwaltin pellot ovat tuottoisammat kuin Msomolin. Ja uskokaa pois, Msomol viel� tarvitsee elintarvikkeita! Se henki Ceres on sen verran hullu, ettei se suostune lopettamaan sotaa ennen kuin ainakin Erebus, Ostupno ja Khor-Rondau on vallattu. Jos he etenev�t nopeasti, saatatte viel� joutua koville --- Maudissakin, mutta varsinkin jos menette Ostupnoon.

--- Eiv�tk� he sanoneet, paljonko aikaa on kulunut sodan syttymisest�?

--- He eiv�t tienneet. Ulkomaalaiset eiv�t aina laske p�ivi�, he ovat sill� tavoin kummallisia. Mutta jos oletetaan heid�n l�hteneen liikkeelle heti uutisten saavuttua ja kun otetaan huomioon uutisten normaali levi�misnopeus, aikaa lienee kulunut hy�kk�yksest� siin� kolmisen kuukautta.

Ruoat saapuivat. Welu toivotti hyv�� ruokahalua ja l�hti huoneesta. Muut tilasivat juomansa ja alkoivat sy�d� ja keskustella uutisista.

Illalla he tapasivat muita majatalon asiakkaita, jotka hekin asuivat Tretoniassa ja olivat kauppamatkalla. He kuitenkin kantoivat kaikki tavaransa sel�ss��n, sill� he kaupittelivat koruja ja muuta pient� eiv�tk� koskaan menneet kovin kauas kauppamatkoillaan. Er�s heist� osoittautui loistavaksi laulajaksi, ja illan pimetess� tunnelma majatalossa alkoi kohota.

Wama alkoi jo aikaisin tuntea itsens� v�syneeksi ja meni huoneeseensa nukkumaan. H�n mietiskeli vuoteessaan sotien toistuvuutta. Kukaan ei en�� tiennyt juuri mit��n vetten sotaa edelt�neest� sodasta, mutta perim�tietona h�n oli kuullut senkin alkaneen Msomolin hy�kk�yksest�. H�n mietti msomollaisten perusluonnetta: kuinka niin mielet�n, niin j�rjenvastaisesti toimiva kansa on voinut synty�? Mik� heit� vaivasi? Olivatko he ymm�rt�m�tt�mi� vai aiheuttivatko harmia silkkaa pahuuttaan?

Aamu valkeni samanlaisena kuin kaikki aikaisemmatkin, hieno s�� jatkui. Jotkut matkalaisista nousivat virkein�, joidenkuiden p��t� kivisti, koska he olivat tulleet juoneeksi liikaa edellisen� iltana. Roish teki aikomansa hankinnat Welulta, ja runsaan aamiaisen j�lkeen he l�htiv�t liikkeelle.

Jos jotkut olivatkin viel� alkumatkasta synkki�, p�iv�n suloisuus haihdutti pikku hiljaa ik�v�t ajatukset. Sota oli viel� kaukainen asia, matkan alkutaival helppoa. Linnut lauloivat ja maasto oli kotoisan kumpuilevaa.

!!! Luku 1.4 --- Tuttu

Muutama tuntia keskip�iv�n j�lkeen saavuttiin mets�n reunaan. Melko pitk�n� letkana aikaisemmin kulkenut karavaani tiivistyi, sill� mets�ss� ei auttanut olla hajallaan jonkin ik�v�n sattuessa. Monet eiv�t ylip��ns� pit�neet suurista metsist� --- Waman kodin l�hettyvill� ei sellaisia kasvanut.

Wama kyll� piti metsist�. H�n arveli pit�v�ns� niist� melko samoista syist� kuin haltiat, pit�v�ns� niist�, koska ne olivat mystisi�, monipuolisia, rauhattomia ja kuitenkin rauhallisia paikkoja. Hyvi� piilopaikkoja ne olivat my�s: Wama osasi liikkua mets�ss� niin, etteiv�t el�imetk��n huomanneet h�nt�, ennen kuin h�n oli niist� tusinan askeleen p��ss�. Temarkin piti metsist�; itse asiassa sellaista maastoa ei liene ollutkaan, josta Temar ei olisi pit�nyt.

Mets�ss� k�vi pieni tuuli, joka sai puiden lehdet kahisemaan ja piti mets�n lehvist�n t�ynn� liikett�. Wama katseli ymp�rilleen. V�h�n ajan kuluttua h�n huomasi, ett� vasemmalla n�kyi liikett� tuulen taukoilemisesta huolimatta. Kun h�n oli tullut t�st� varmaksi, h�n alkoi mietti�, mit� pit�isi tehd�.

Saattoihan olla, ett� siell� oli haltia, mutta yht� hyvin se saattoi olla jokin el�in. Jos se olisi el�in, olisi l�hes turhaa mainita siit� Roishille. Sit� paitsi, vaikka siell� olisikin haltia, ei sittenk��n v�ltt�m�tt� kannattaisi kertoa Roishille --- siit� olisi seurauksena vain varma tappelu.

Lopulta Wama p��tti menn� itse katsomaan. Jos siell� olisi haltia, h�n voisi ehk� keskustelemalla pit�� ik�vyydet poissa. Roishilta piti my�s saada lupa k�yd� mets�ss�; toivottavasti ei tarvitsisi keksi� mit��n tekosyyt�.

--- Is�, min� haluaisin k�vell� mets�ss�. Voisinko k�yd�? Saan teid�t kyll� kiinni.

--- Kyll� se sopii, mutta ole varovainen. �l�k� j�� liikaa j�lkeen.

--- Hyv� on, is�.

Pitemmitt� puheitta Wama hypp�si vankkurista ja tupsahti suoraan jaloilleen. H�n ei kaatunut, vaan jatkoi juoksemalla eteenp�in ja vasemmalle, kohti mets��. H�n hellitti vauhtia vasta ollessaan puiden suojassa. Mets�ss� tuuli juuri silloin --- tuskinpa kukaan oli kuullut h�nen mets��n tuloaan, joskin joku oli voinut kyll� n�hd�.

Tuuli laantui. Wama alkoi kuulostella. Takavasemmalta kuului v�h�n v�li� lehtien rapinaa. Wama k�veli mahdollisimman hiljaa syvemm�lle mets��n, l�hemm�s ��nten aiheuttajaa. Askelet l�heniv�t. Nyt niist� kuuli jo selv�sti tulijan juoksevan kahdella jalalla. Wama kyykistyi nopeasti puun juureen, koska parempaa piilopaikkaa ei ollut n�kyvill�. Askelet l�heniv�t, ne tulivat l�hes suoraan kohti. Juoksijan ohittaessa h�net h�nelt� p��si �llistynyt huudahdus.

--- Temar!?

Temar k��nsi p��ns�, melkein kompastui ja pys�ytti juoksunsa. H�n ei vaikuttanut heng�styneelt�, uupuneelta kyll�kin. Wama tuli l�hemm�ksi h�nt� ja alkoi puhua.

--- Seurasitko sin� meit�?

--- Hei Wama. � seurasin.

--- Kuinkas pitk�lle aiot meit� seurata?

Temar hymyili. Vastaus oli selv�.

--- Koko matkan.

--- Aiot juosta koko matkan vai?

--- Enp� usko ruokavarojeni riitt�v�n. Minun t�ytynee kysy� teilt�, jos te vaikka kiltisti antaisitte lis��.

Wama nauroi, mutta samalla h�nt� painoi huoli. Oli tietenkin selv��, ettei Temar aikonut juosta koko matkaa. Mutta Roish ja muut aikuiset vastustaisivat h�nen mukaan ottamistansa. Oli kyll� totta, ett� Temar oli jo tullut pidemm�lle, kuin he olivat koskaan vaelluksillaan menneet. Jos Temar nyt p��tett�isiin l�hett�� takaisin, aivan helppoa se ei ainakaan olisi. Wama alkoi taas puhua.

--- Tuletko karavaanille?

Temar vakavoitui.

--- En tied�. Tuntuisi paljon helpommalta vain alkaa taas juosta eteenp�in. Ainakin tekisin niin paljon paljon mieluummin, kuin kinaisin Roishin kanssa. Mutta Roishin kanssa minun t�ytyy joka tapauksessa kinata ennen pitk��, ja minulta alkaa olla juotava v�hiss�.

--- Taidat siis tulla. No, l�hdet��n sitten heti. Muuten meid�n on viel� vaikeampaa saada vankkuriamme kiinni.

He l�htiv�t taas juoksemaan. T�ll� kertaa se ei ollut kevytt� h�lkk��, vaan he juoksivat niin lujaa kuin jaksoivat. Wamasta tuntui parhaalta n�ytt�yty� ensin Roishille, joten he juoksivat juuri ja juuri mets�n sis�ss�. Kun he saivat Waman vankkurin kiinni, he olivat jo aivan heng�styneit�. He juoksivat mets�st� ulos ja hypp�siv�t vankkurin kyytiin.

Jos Wama olikin ollut �llistynyt n�hdess��n Temarin, viel� �llistyneempi oli Roish. V�h�lt� piti, ettei h�n pys�ytt�nyt vankkureita siihen paikkaan. Pojat olivat viel� liian heng�styneit� vastaamaan h�nen kysymyksiins�, joten h�n keskittyi taas ajamiseen tuumiskeleva ilme kasvoillaan. Wama ojensi Temarille vesileilin ja t�m� joi. V�h�n ajan kuluttua Roish alkoi puhua.

--- Jaaha, Temar, nyt ymm�rr�n, miksei sinua n�kynyt l�ht�p�iv�n�.

--- Niin, olihan minun saatava etumatkaa.

--- Ja taidat olla tulossa mukaan?

--- Niin.

--- Hm. Olisi pit�nyt arvata, ettet luovuttaisi helpolla. Ja hyvin olet j�rjest�nytkin asiat: en min� sinusta helposti en�� eroon p��se.

--- Totta. Sit� paitsi en ymm�rr�, miksi sinun pit�isik��n. Min� ainakin haluan tulla mukaan eik� minusta pit�isi olla haittaa. Ja vaikken ehtinytk��n kysym��n, ihmettelisin kovasti, ellei is�ni maksaisi aiheuttamiani kustannuksia palattuamme kotiin.

--- Niin niin� olisi kyll� mielenkiintoista tiet��, mit� is�si sanoisi aikeestasi tehd� ensimm�inen matkasi minun mukanani ja opetettavanani.

--- Oppinen omia aikojanikin. No, saanko tulla mukaan?

--- �l� luulekaan sitten, ett� t�st� tulee lomamatka.

--- Turha pelko. Sopiiko mukaan tulemiseni siis sinulle?

--- Kai se sitten. Minun kyll� t�ytyy saada viel� muiden suostumus.

Ensimm�isell� pys�hdyksell� Temar joutui melkein yksin puolustamaan tekoaan muille. Onneksi j�rkevi� perusteluita on helppoa keksi�, kun asia, jota yritt�� todistaa, on oikea. Sit� paitsi vaikka Tretoniassa kunnioitetaankin perinteit�, kunnioitetaan siell� sit�kin, jos joku osaa, jaksaa ja uskaltaa taistella oman tahtonsa puolesta. P��t�s oli lopulta yksimielinen: kukaan ei vastustanut Temarin liittymist� seuraan.

!!! Luku 1.5 --- Yma

Illan pimetess� saavuttiin mets�aukiolle. Wamalla oli mukava olo nyt, kun Temar oli mukana eik� ollut huolta h�nen j��misest��n pois. He pelasivat kivill� ja maahan kaivetuilla kuopilla costrea, er��nlaista sy�m�peli�. V�h�n ajan kuluttua heid�n seuraansa liittyi Cere, er�s matkalaisista. Yhdess� he pelasivat loppuillan costrea kolminpelin�.

Kun nukkumaanmenon aika tuli, Wama meni vankkureihin nukkumaan, mutta Temarin teki mieli nukkua mets�ss�. Niinp� he toivottivat toisilleen hyv�� y�t� ja Temar l�hti aukion laidalle p�in. Roish jakoi vahtivuorot, ja kaikki --- paitsi vahdit --- meniv�t nukkumaan.

Wama nukkui koko y�n rauhallisesti, mutta aamulla h�n her�si siihen, ett� ilma oli muuttunut kylmemm�ksi. Aurinko oli nousemaisillaan. Wama l�hti aukion laitaa kohden katsoakseen, oliko Temar jo her�nnyt.

Wama kierteli ymp�riins� mets�ss� etsim�ss�, mutta Temaria ei l�ytynyt. Tarkastettuaan jokaisen l�hist�ll� olevan saniaiston ja pensaanalustan Wama istuutui kivelle miettim��n. Ja juuri silloin h�n n�ki Temarin.

Temar oli t�ydess� unessa puun oksalla. Ei siin� ollut mit��n kummallista, mutta Wamaa ihmetytti, mit� mets�ss� oli sellaista, ett� Temar oli p��tt�nyt viett�� y�ns� puussa. Se oli sent��n paljon ep�mukavampaa ja vaarallisempaa kuin maassa nukkuminen, ellei tosissaan olettanut maassa liikkuvan jotakin vaarallista.

Wama kiipesi varovasti puuhun ja kutsui yst�v��ns� nimelt�. Temar avasi silm�ns�, oli nousta pystyyn, n�ytti muistavan, miss� oli, ja nousikin vain istumaan. H�nen ��nens� oli unenp�pper�inen.

--- ��h. Kuinka kauan sitten aurinko nousi?

--- Juuri vasta.

--- Pl��h. Siin� tapauksessa min� olen nukkunut aivan liian v�h�n.

--- Kuinka niin, menitk� my�h��n nukkumaan?

--- Menin. Minulla oli y�ll� paljon tekemist�: tapasin n�et haltioita ja keskustelin heid�n kanssaan monta tuntia.

--- Mikset tullut her�tt�m��n minua?

--- Olin melko syv�ll� mets�ss�, joten en usko, ett� he olisivat viitsineet odottaa paluutani, jos olisin l�htenyt hakemaan sinua. Onpa nyt kylm��!

--- Tuuli puhaltaa nyt koillisesta. Oliko haltioilla jokin erityinen syy olla t��ll�?

--- Eiv�t he t��ll� olleet karavaanin takia. He olivat menossa Ymaan. Olemmeko mekin?

--- Niin Roish aikoo. Miksi nukuit puussa?

--- Jos t��ll� liikkuu haltioita, on parempi olla kohtaamatta niit� silloin, kun ei p��se puhumaan niiden kanssa, ennen kuin ne tappavat sinut. Kuten on, jos nukkuu. Osaavathan he kiivet�, tietenkin, mutta puussa nukkuvaa ihmist� ei noin vain huomata.

--- Hm. Olisithan voinut tulla karavaanin luokse nukkumaan.

--- Totta, mutta mets�ss� on mukavampaa nukkua. Onkohan karavaanin luona jo tarjolla aamiaista?

--- Voi olla. Menn��n katsomaan.

Mets�aukiolle oli jo viritetty nuotio. Sill� valmistettiin puuroa. Dshi, joka leikkasi paraikaa leiv�st� viipaleita, tervehti poikia. h

----

[kategoria: vanhat www-sivuni]