http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/ Recent changes in tarina: kertomuksenalku http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/tarina%3A%20kertomuksenalku http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1293610315 <p><ins>Piilotettu</ins> <p><ins>Oli taas jotenkin ikävä päivä. Sää ei ollut aurinkoinen eikä sateinen, ihmiset eivät iloisia eivätkä surullisia, eikä ollut mitään syytä olla sen enempää onnellinen kuin onnetonkaan. Kaikki tuntui vain tasaisen harmaalta. Nenni istui ikkunan ääressä ilman ajatuksen hiventäkään koko pääkopassa. Jotain pitäisi tehdä, hän ajatteli. Mutta häntä laiskotti liikaa. Lopulta hän repäisi itsensä liikkeelle.</ins> <p><ins>Vedettyään vaatteet päälleen Nenni lähti kävelemään päättäväisesti torille päin. Puolivälissä matkaa hän kuitenkin muutti mielensä, sillä torilla kaverit aina vain istuskelivat eivätkä tehneet mitään sen järkevämpää kuin hän oli tehnyt kotonaan. Niinpä hän kääntyi melkein päinvastaiseen suuntaan ja lähti metsää kohden. Mitä tahansa tekemistä hän keksisikin, hän halusi keksiä sen tällä kertaa omin päin.</ins> <p><ins>Metsässä oli aivan eri tunnelma kuin kotikortteleissa. Puut humisivat hiljaa tuulessa, jota hän ei ollut edes huomannut matkallaan. Hän meni poluista välittämättä suoraan syvemmälle metsään änkien tiheän aluskasvillisuuden läpi. Hän halusi nähdä jotain uutta, päätyä paikkaan, jossa hän ei olisi koskaan vielä ollut. Hän katseli maata edessäpäin vilkuilematta ympärilleen, kunnes hän huomasi tulleensa purolle. Silloin hän nosti katseensa.</ins> <p><ins>Ympärillä oli merkillinen metsäaukea. Se ei ollut kovin iso; sen laidalta toiselle kävelemiseen ei tarvinnut kuin parikymmentä askelta. Puro virtasi aukean läpi. Se ilmaantui pienestä kallionkolosta aukion korkeammalla reunalla ja katosi pusikkoon alemmalla. Puron vieressä kulki polku, mutta se loppui kummastakin päästään siihen, missä puro meni piiloon. Aukion reunoilla kasvoi sankasti saniaisia, mutta keskemmällä maa oli melkein paljasta. Keskellä aukiota, puron rannassa, oli matala, mutta leveä puu.</ins> <p><ins>Nenni kulki aukiota ympäriinsä, kunnes oli varma, että tunsi sen joka sopukan. Sitten hän palasi keskelle, puun luokse, ja asettui sen juurelle istumaan. Hän istui siinä niin pitkän aikaa, että oli jo nukahtaa.</ins> <p><ins>Yhtäkkiä Nenni säpsähti hereille. Oliko hän kuullut jotain? Ensin hän ei ollut aivan varma, mutta sitten hän alkoi tulla tietoiseksi hiljaisesta hyminästä, joka täytti ilman. Hän yritti etsiä sen lähdettä, mutta se tuntui kuuluvan joka puolelta. Se kuului nyt aivan selvästi, hyvin matala sointu. Nenni vilkaisi hätääntyneenä ympärilleen. Silloin hän huomasi oksastossa merkillisen otuksen, joka tuijotti häntä. Sillä oli vain kolme jalkaa, ja sen silmät olivat pitkien varsien päässä ja muutenkin sen näköiset kuin ne olisivat juuri tippumaisillaan.</ins> <p><ins>"Kuuntele, puu laulaa sinulle kehtolaulua", otus sanoi. Ennen kuin Nenni ehti vastata mitään, se alkoi raakkua hirveällä äänellä, ilmeisesti yrittäen mukailla ilmassa väreilevää sointua. Yritys oli niin säälittävä, että Nennin oli vaikeaa olla nauramatta. Otus ilmeisesti kuuli Nennin tyrskähdyksen ja lopetti raakkumisensa. Se tuijotti Nenniä niin pahastuneen näköisenä, että Nenni oli taas purskahtaa nauruun. Hän sai kuitenkin hillityksi itsensä.</ins> <p><ins>"Se kehtolaulu oli hyvä herättäjä", Nenni sanoi ilkikurisesti. Hän oli nyt täysin hereillä. Otus katseli häntä tutkimaton ilme silmissään ja tuli sitten alas puusta. Nennistä oli hauskaa katsoa kuinka se puoliksi liukui, puoliksi vipelsi puun runkoa pitkin. Otus tuli hänen luokseen ja katsoi häntä huolellisesti päästä varpaisiin. Sitten se lähti liikkeelle. Nenni arveli, että se tahtoi hänen seuraavan, ja lähti menemään perässä.</ins> <p><ins>Jonkin ajan kuluttua he tulivat ulos metsästä. Nenni tunnisti talot ja tiesi, etteivät he olleet kovin kaukana hänen kotoaan. Otus sen sijaan näytti olevan aivan ymmällään. "Missä me oikein olemme?" se kysyi. Nenni vastasi: "Lähellä kotia. Tule." Sitten hän lähti kotiinsa päin, ja otus seurasi häntä.</ins> <p><ins>Kotona ei taaskaan ollut ketään. Nenni meni hakemaan jääkaapista ruokaa otukselle, ja huomasi lappusen: "Menimme kylään. Tulemme muutaman päivän kuluttua takaisin." Aikaisemmin päivällä lappunen olisi ollut viimeinen isku muutenkin tylsänä päivänä, mutta nyt se merkitsi, että hän voisi huoletta remuta otuksen kanssa ympäri taloa. Hän otti jääkaapista marmeladia ja vei sen ja paahtoleivän olohuoneeseen, jossa otus kokeili valonkatkaisijan toimintaa.</ins> <p><ins>[kategoria: vanhat www-sivuni]</ins> Wed, 29 Dec 2010 08:11:55 +0000