tarina: jotain outoa

Wed, 29 Dec 2010 08:11:55 +0000

Pime�

Py�riv� sokkelo. Jokainen yksitt�inen siru putosi kohden. Kaikkialtas kaikui voimakas huuto, joka taisi olla h�nen omaansa. H�n ei pit�nyt siit�, kuinka varjot k��riytyiv�t h�nen ymp�rilleen. Ne yrittiv�t tukahuttaa h�net veltolla l�ssytyksell��n ja vet�� h�net omiin ajatuksiinsa, jotka olivat aikaa sitten j�m�ht�neet pelkk��n kostonhimoon ja pahansuopuuteen.

T�llaista liikkui h�nen p��ss��n. Ulosp�in h�n jutteli , oli mukavalla p��ll�, oli juuri itse asiassa j�rjest�nyt omat oltavansa mukavasti, niin kuin h�n oli halunnut niiden aina olevan ja nyt h�n oli p��ssyt --> p��m��r��ns�. <-- P��m��r��n, joka ei tuntunutkaan niin hienolta. Materialismin suurin ongelma on se, kun saa kaiken haluamansa. Sitten ei voi en�� menn� paremmin.

Miksi h�n olisi jaksanut valittaa muille kuin itselleen, eih�n h�nell� ollut mit��n merkitt�v�� osuutta maailmassa kuitenkaan? H�n vain h�iritsisi toisten omaa tyhjyytt� sepostuksillaan, jos alkaisi kuvailla, mit� kaikkea h�nen p��ss��n liikkui.

Sitten tuli taas kyll�styminen, melkein kuuluvana voimistuvien hy�kyjen sarjana. T�m� ei ollut ensimm�inen kerta, joten h�n tiesi hyvin, milt� se tuntui. H�n vaipui kokonaan sis�iseen maailmaansa, lakkasi olemasta fyysisess� maailmassa, ei ottanut en�� mit��n aistiensa niin auliisti tyrkytt�mi� impulsseja vastaan. Mill��n muulla ei ollut mit��n merkityst� kuin h�nen ajatuksillaan, ja ne olivat myrkyllisi�.

Jokainen h�nen mieless��n liikkuva muoto oli muisto menneest�, jostain, joka oli mennnyt pieleen, johon h�n ei ollut koskaan ollut tyytyv�inen, ja ne kaiversivat h�nt� omilla tarpeettomilla olemuksensa toistoilla, ne sulkivat h�net pieniin kosteisiin k�yt�viin, joilla ei ollut mit��n muuta kuin lattia, sein�t, katto ja h�n itse. Vain seuraavan kulman takana saattoi olla jotain muuta, ja se oli taas uusi muisto h�nt� odottamassa... Ei edes mit��n --> valinnan mahdollisuutta, <-- h�nen piti kulkea h�nelle ennalta valittua reitti�, jonka h�n oli n�hnyt muissa muodoissaan jo tuhat kertaa.

Lopulta h�n kyll�styi siihenkin, ja kaikki vain oli. Harmaata, harmaata vellovaa oksennusta, suurta v�linpit�m�tt�myytt�, joka nieli vaikeuksitta siihen pullahtaneet pienet myrkkypallerot.

--> H�n avasi silm�ns�. <-- H�n oli mukavalta vaikuttavassa paikassa. H�n lys�hti nurmikolle ja alkoi mietti�. H�n mietti vain omia ajatuksiaan, kuinka kauheita ne olivat, kuinka h�n ei en�� ikin� halunnut ajatella niit�. H�n halusi vain olla... mutta sekin oli niin tarpeetonta. Ja niinp� h�n aikansa kuluksi alkoi taas kiduttaa itse��n.

[kategoria: vanhat www-sivuni]