tarina: Siili

Wed, 29 Dec 2010 08:11:55 +0000

Tarinani kertoo Suuresta Siilist�. Silloin, kun se oli nuori ja vasta kasvanut kokoonsa, sen nime� ei toki tavattu kirjoittaa isoin kirjaimin. Tuohon aikaan sit� l�hinn� kummeksuttiin, ja vaikka sit� jonkin verran kunnioitettiinkin sen koon takia, se ei erilaisuuttaan useinkaan p��ssyt osalliseksi yhteisist� menoista. Muiden siilien kannalta se nimitt�in oli melkoinen j�ttil�inen. Kun tavallinen siili on siin� viitisentoista sentti� pitk�, se oli kokonaisen kyyn�r�n, ja korkeuttakin sill� oli niin, ett� sen piikit v�h�n v�li� tarttuivat pensaan okiin, kun se alitti pensasaitaa.

Siili oli varma, ett� jossain olisi maa, jossa kaikki olisi suurempaa kuin tavallisesti, samalla tavalla kuin h�n itsekin. Maa, jossa se voisi tuntea itsens� normaaliksi. Koska sit� ei usein otettu mukaan yhteisiin menoihin, se vietti suuren osan nuoruuttaan pohdiskellen. Siin� vaiheessa, kun se tunsi tulleensa tarpeeksi kokeneeksi l�hte�kseen etsim��n unelmiensa maata, se oli jo ehtinyt mietti� enemm�n kuin moni siili koko el�m�ns� aikana.

Niin siili sitten l�hti matkaan. Se pyrki pois pienist� ja h�syisist� paikoista, pois ihmisten, roskien ja melun luota. Se p��tyi isompiin ja isompiin metsiin, vanhempiin ja unohdetumpiin paikkoihin kuin miss� kukaan siili oli koskaan aikaisemmin ollut. Juuri, kun se luuli tulleensa kaikkien metsien syd�meen, jossa ei ole yht��n el�imi�, vain ikivanhat puut seisovat rungotusten, se kuuli l�hist�lt� liikett�.

Uteliaana siili meni katsomaan, mik� siell� liikkui. Se kurkisti kahden valtavan rungon v�list�, ja n�ki hyvin vanhan ketun, joka istui laiskasti puun juurella ja rapsutti korvantaustaan. Ensin siili pel�styi, mutta sitten se huomasi, ett� kettu oli jo niin vanha, ett� se tuskin pystyi liikkumaan, ja sokealtakin se vaikutti. Sen silm�t olivat kokonaan valkoiset, ja se avasi ne vain harvoin.

Siili tuli esiin puun takaa ja tervehti kettua varovaisesti. Kettu h�tk�hti, sill� se ei ollut kuullut siilin tuloa. Sitten se kysyi yst�v�llisesti, kuka tulija oli el�imi��n ja mit� se teki t��ll�, Vanhassa Mets�ss�. Siili selitti menonsa ja tarkoituksensa. Silloin kettu kuunteli sit� korvat h�r�ll��n, sill� se ei milloinkaan aikaisemmin ollut kuullut t�llaista tarinaa eik� tavannut siili�, joka noin vain l�htee vaeltamaan. Siilin viimein lopetettua kettu sanoi:

"Sin� olet siis tullut pitk�lle... min� olen taas tullut vanhaksi. Ennen kuin kuolen, haluan kertoa sinulle ajasta, jolloin el�imet tiesiv�t monia salattuja asioita. N�it� asioita pitiv�t muistissaan ja siirsiv�t eteenp�in vanhimmat ja omituisimmat el�imet, ja jottei heit� kiusattaisi turhilla kysymyksill�, he usein vaeltelivat asumattomilla mailla. Tiet��kseni siileill� ei ole milloinkaan ollut t�t� perinnett�, mutta kuunnellessasi sanojasi minussa her�� ajatus. Min� olen yksi kettujen perinteen jatkajista, ja ennen kuin kuolen, haluan kertoa sinulle asiat, jotka tied�n, jos vain suostut."

Siili suostui, vaikkei viel� ymm�rt�nytk��n, mihin. Ketun kerrottua h�nelle kaiken tiet�m�ns� h�n oli paljon surullisempi, vakavampi ja juhlallisempi, kuin koskaan aikaisemmin; mutta my�s toiveikkaampi, sill� nyt h�n tiesi, ett� erist�ytyneill� ja omituisilla on oma osansa, samoin kuin on laumasieluilla ja tavallisillakin.

Siit� l�htien siili eli el�m��ns� vaellellen. H�n ei tuputtanut tietojaan muille siileille n�it� tavatessaan, eik� liioin pantannut niit�; mutta pikku hiljaa uteliaitten kysymykset alkoivat saada kunnioittavaa s�vy�, ja siilin sadannen ik�vuoden paikkeilla h�nest� oli kehkeytynyt tarunhohtoinen hahmo, ja h�nt� kutsuttiin Metsien Suureksi Siiliksi.

[kategoria: vanhat www-sivuni]