<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-15"?>
<rss version="2.0"><channel>
<title>tarina: 6</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/</link>
<description>Recent changes in tarina: 6</description>
<item><title>tarina: 6</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/tarina%3A%206</link>
<guid>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1293610315</guid>
<description>&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Halli&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Joskus nuorena meillä oli kavereiden kanssa tapana lähteä 
yhdeksän aikoihin illalla liikkeelle, niin että vanhempamme varmasti 
olisivat huolissaan ja saatoimme tuntea itsemme nuoriksi, emme enää 
lapsiksi. Asuinalueen lähistöllä oli teollisuushalleja, joille 
menemisestä vanhempamme aina varoittivat, ja joiden luokse aina menimme 
viettämään aikaa.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Mitäpä vanhempamme oikeastaan olisivatkaan voineet tietää 
halleista? Eiväthän he siellä käyneet. Oikeastaan koko paikka olisi 
varmaankin tuntunut meistä perin tylsältä, elleivät vanhempamme olisi 
pitäneet sitä niin vaarallisena. Mutta me olisimme kyenneet antamaan 
mille tahansa paikalle elämän vain olemalla siellä.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Tytöt olivat vastikään keksineet, että jokaisen pitäisi 
seurustella. He olivat menneet eniten pitämiensä poikien luo (tai 
jonkun muun, jos sattui ujostuttamaan) ja kysyneet, voisivatko nämä 
alkaa 'olla' heidän kanssaan. Jotkut pojat eivät olleet ollenkaan 
tajunneet, jotkut taas inhosivat tyttöjä, mutta suurin osa piti 
järjestelystä, ja niinpä se vakiintui osaksi asuinalueen järjestystä. 
Kaikki tiesivät aina, kuka 'oli' kenenkin kanssa.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Tytöiltä puuttui selvästi tekemistä, koska he olivat ylettömän 
kiinnostuneita iltamenemisistämme. Ei ollutkaan suuri ihme, että 
loppujen lopuksi joku antoi tyttöystävänsä tulla illanviettoomme. 
Tuolloin olimme suuressa, hylätyssä tehdashallissa, jossa oli joka 
puolella koneromua ja käyttämättömiä raaka-aineita.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Ehkä tytöstä oli vaikeaa käsittää, mitä hauskaa poikajoukko 
näki siinä, että vietetään neljä tuntia keskellä yötä tehdashallissa 
tekemättä mitään järkevää, mutta hänen läsnäolonsa silti sähköisti tuon 
yön tunnelmaa niin, että olimme hallissa kolmeen saakka. Laskimme 
leikkiä, kerroimme juttuja, riehuimme. Kaikki halusivat pelotella 
tyttöä eniten, saada hänet nauramaan, saada hänen huomionsa 
osakseen.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Tietenkään tyttö ei osannut pitää suutansa kiinni. Mutta näin 
jälkeen päin ajatellen oli vain mukavaa, kun seuraavana iltana hallille 
ilmestyi kolme tyttöä yhden sijasta. Viikon kuluttua heitä oli jo 
melkein yhtä paljon kuin poikiakin.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Sen jälkeen kävimme aina samassa tehdashallissa. Siellä 
muodostimme omat kuviomme, arvojärjestyksemme, ystäväpiirimme. Eikä 
varmaan ollut kauhea ihme, että 'eka kerta'ni tapahtui yhdessä hallin 
rakennuksen sivuhuoneista, eikä jutusta puhuttu jälkeen päin mitään. 
Huhuja siitä, kuka oli 'saanut', oli niin paljon, ettei niihin juuri 
jaksettu kiinnittää huomiota.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Kun ihmiset aikuistuivat tai muuten vain lähtivät pois 
asuinalueelta, useimmat unohtivat koko tehdashallin. Jälkeen päin monet 
ovat olleet häpeissään siitä, ja tulevat tulipunaisiksi, jos edes 
mainitsen koko paikkaa. Mutta todellisuudessa olen aikuisenakin usein 
kaivannut sitä ilmapiiriä, sitä siunattua yksinkertaisuutta, joka 
vallitsi tuossa hallissa.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Mikseivät asiat ole aikuisille yhtä helppoja?&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;[kategoria: vanhat www-sivuni]&lt;/ins&gt;

</description>
<pubDate>Wed, 29 Dec 2010 08:11:55 +0000</pubDate>
</item>

</channel></rss>
