Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Siirtymä
Hektinen musiikki pauhaa joka puolella. Se on tylsää. Ihmiset tarvitsevat taustamusiikkia, jottei heidän tarvitsisi puhua, mutta vaihtelu ei olisi pahaksi. Tartun ystävääni hihasta ja vedän hänet ulos. Ulkona kirpeä ilma tarttuu meihin. Tänäkin yönä on pakkasta; maassa oleva jää on muhkuraista aikaa sitten siihen painuneista kengistä. Päätämme hakea vaatteet suojaksemme ja lähteä paikasta kokonaan.
Talot tuntuvat uhkaavilta kulkiessamme öisen kaupungin katuja pitkin. Korkeat seinät estävät meitä näkemästä yötaivaasta kuin pienen palan kerrallaan. Pilviä ei ole, joten ainoa katulamppujen keltainen kajo tulee muutaman korttelin takana olevilta isommilta kaduilta. Puisto kutsuu meitä koskemattomin lumikinoksin.
Kuljemme puiston mäkeä ylöspäin. Puiston keskellä on kukkula, jota kaikki polut kiertävät. Jostain mystisestä syystä kukkulan huipulle ei mene yhtäkään polkua, vaan sinne pitää tarpoa melkoisen syvässä lumessa. Puita on sitä vähemmän ja ne ovat sitä pienempiä, mitä ylemmäs menemme. Loppujen lopuksi edessäpäin vain kukkulan kalju päälaki näkyy taivasta vasten. Kiipeämme huipulle.
Ylhäällä kylmä, kova tuuli tarttuu meihin. Mutta me annamme mieliemme lentää sen mukana. Silloin ne laskeutuvat lopuksi alhaalla oleviin taloihin, pyörivät niiden savupiippujen ympärillä ja käväisevät sisäpihoilla, joilta näkyvät viimeisten hereillä olevien lämpimät valot.
Kun tänä iltana olemme nukahtamaisillamme, muistamme sen parin, joka onnellisena nukahti toistensa viereen, miehen, joka ei kirjoitusvimmaltaan saanut nukutuksi, naisen, joka riiteli puhelimessa ex-ex-poikaystävänsä kanssa siitä, kumpi on kärsinyt enemmän, ja ihmisryhmän, joka oli kokoontunut kynttilöiden ääreen, muttei puhunut mitään. He kaikki olivat hereillä keskellä yötä...
Kun nukun, näen unta siitä, kuinka pienet valot vetävät minua puoleensa. Ensin ne näyttävät kaukaisten talojen ikkunoilta, mutta sitten tajuan, että jokainen niistä on yksi ihminen, jolla olisi tarinansa kerrottavana minulle ja omat halunsa, tahtonsa ja odotuksensa. Tämän älyttyäni valot ottavat muodon, ne muuttuvat kynttilöiksi, joista tippuu steariinia tippa sekunnissa. Tajuan olevani yksi pisaroista ja putoavani kauemmas kynttilöistä koko ajan.
Ystäväni on lähellä nukkumassa. Hänen unensa kertoo kauniin tarinan rohkeista huuhkajista, jotka istuvat pimeässä metsässä ja lähtevät lentoon aina, jos joku tarvitsee apua. Ja unien yli hän kuulee huutoni ja pelastaa minut - taas.