Tyttö
Joskus kuusitoistavuotiaana harrastin lenkkeilyä. Olin liian laiska varsinaisesti parantamaan kuntoani, mutta lenkkeily oli mukava harrastus, jonka aikana saatoin ajatella kaikenlaista olennaisempaa ja hienompaa.
Juoksin usein erään talon ohi, jonka asukkaista kulmakunnan vanhat rouvat juoruissaan supisivat kaikenlaista. Itse en uskonut puoliakaan heidän tarinoistaan todeksi, mutta totta on, että talossa oli halvat vuokrat, joten siellä asui huomattavasti kirjavampi ihmisjoukko kuin tylsällä esikaupunkialueella muuten. Talo oli iso, kahdeksankerroksinen, ja täynnä elämää.
En ole varma, miksi halusin aina juosta kyseisen talon ohi. Ehkä syynä olivat ihmiset, jotka joskus seisoskelivat parvekkeilla ilmeisessä tekemisen puutteessa ja huusivat minulle kannustushuutoja. Yleensä olin harmistuvinani niistä, mutta oikeasti tunsin ylpeyttä reippaudestani.
Kerran, kun oli oikein lämmin kesäinen yö, ja olin taas lenkillä menossa kyseisen talon ohi, kuulin huudon. Hiljensin vauhtiani ja katselin ympärilleni, ja huomasin tytön, joka oli huutanut kolmannen kerroksen parvekkeelta minulle. Hänellä ei ollut yllään paitaa, pelkät rintaliivit. Alaosaa en nähnyt kaiteen takaa. Hänellä oli mustat, pitkät hiukset, ja kädessään hän roikotti tupakkaa. Kysyin häneltä, mitä hän oli sanonut, ja hän kutsui minut luokseen käymään.
Menin rappuun. Suurin osa hengästymisestäni ei johtunut rasituksesta vaan jännityksestä. En pistänyt valoja päälle, kiipesin miltei pimeässä rappuja ylös. Toisen kerroksen kohdalla tapahtui klassinen elokuvatapahtuma: ovi lennähti auki, sieltä lensi mies ja sen jälkeen vielä matkalaukku. Sitten ovi pamahti kiinni. Mies mutisi jotain naisten temperamentista, otti matkalaukkunsa ja lähti.
Jatkoin ylöspäin. Kolmannessa kerroksessa yksi ovista oli auki. Parvekkeella näkemäni tyttö polki lattiaa, ilmeisesti ilmoittaakseen alakerran naapureille olevansa vihainen metelöinnistä. Toimitus vaikutti kuitenkin pikemminkin muodollisuudelta kuin miltään tarkoituksenmukaiselta toiminnalta. Panin tyytyväisenä merkille, että hänellä oli vain pikkuhousut jalassa.
Astuin sisään, ja hän kääntyi puoleeni. Hänen katseensa lävisti minut, hänen tuoksunsa ympäröi minut. Tajusin, että olin astumassa johonkin uuteen, ennen kokemattomaan. Ja syvällä sisimmässäni tiesin, että alakerrassa näkemäni oli minunkin tulevaisuuteni, ellen haluaisi vastustella.
En halunnut - miksi olisin? Hän katseli minua hyväksyvän oloisesti päästä jalkoihin ja kävi keittiössä vieden pois tupakan, jota hän yhä oli riiputtanut sormiensa välissä. Sitten hän tuli luokseni, veti minut lähelleen ja suuteli minua.
[kategoria: vanhat www-sivuni]