tarina: 13

Wed, 29 Dec 2010 08:11:56 +0000

(Kawarlaineda sa m�)

!!! Herra Kawarlain, neiti Kawarlain

Tavallisesti herra Kawarlainin el�m� oli hyvin tavallista. Ja tavalliseen el�m��n kuuluivat tohvelit, vohvelit, mukava tuoli ja hyv� kirja, ja keinuhevosten l�hett�minen l�hisukulaisten lapsille n�iden syntym�p�iv�n�.

Joskus herra K:n el�m��n tuli poikkeuksia tavallisesta. Niit� olivat ne asiat, joille ei mahtanut mit��n, yht� lailla kuin ne, joille ei halunnut mahtaa. Kummallisia, melkein aina odottamattomia kiertoteit�, sattumia, t�rm�yksi�. Ja usein niiden aiheuttajana oli neiti Kawarlain.

Neiti K. oli herran sukulaisia, eik� oikeastaan sin�ns� mitenk��n erityinen, olipahan vain puolentoistakymmenvuotias neitonen muiden joukossa. Neidill� oli takanaan kuitenkin erikoinen menneisyys, jonka monia ehk� neidille ep�miellytt�vi�kin tapahtumia oli selitt�m�ss� neidin voimakas luonne. Niin kun neiti sai jotain p��h�ns�, eiv�t asiaan liittyv�t ihmiset voineet yleens� kuin ihmetell�, mik� ihme neiti� ajoi kaiken maailman hupsutuksiin.

Koska herra K. oli, p�invastoin kuin neiti, varsin mukautuvainen ja lempe� ihminen, ei ollut mik��n ihme, ett� neiti oli hy�tynyt herrasta niin kuin parhaaksi n�ki siit� l�htien, kun he olivat tutustuneet. Heid�n tutustumisensa, muuten, ei ole mik��n triviaali tapaus, sill� Kawarlainin suku on - kuten tiet�nette - varsin suuri suku, eiv�tk� sukulaisvierailut kuulu suvun vakinaisiin tapoihin; ja silloinkin, kun niit� on, ovat ne yleens� pikemminkin sosiaalinen velvollisuus kuin todellista yhdess�oloa.

No, joka tapauksessa t�ll� hetkell� tilanne oli se, ett� neiti asui v�liaikaisesti herran vieraana, koska oli riitaantunut vanhempiensa kanssa syyst�, jota herra ei ollut viel� t�ysin onnistunut saamaan selville. Oli ilmeist�, ett� jotain tekemist� sill� oli musiikin kanssa; mutta herra K. ei ollut paljonkaan musiikkia harrastanut, ja muutaman selitysyrityksen j�lkeen neiti oli kyll�stynyt yritt�m��n saada herra ymm�rt�m��n, mist� riidassa oli ollut kysymys.

Herra K. piti kuitenkin musiikista, milloin siihen t�rm�si, eik� h�nell� ollut mit��n sit�k��n musiikkia vastaan, joka tulvi vierashuoneesta neiti K:n oleillessa siell�. Neiti K. harrasti nimitt�in, monien muiden harrastusten ohella, sellonsoittoa ja laulantaa; eik� h�n mist��n hinnasta olisi j�tt�nyt harjoituksiaan v�liin, sill�, kuten h�n itse sanoi, "Laiskuudesta ei ole mit��n muuta hy�ty� kuin varpaankynsien kasvaminen." Kun herra K. oli kuullut t�m�n viisauden ensimm�ist� kertaa, h�nen kasvoilleen noussut hymynv�re ei ottanut laskeakseen pitk��n aikaan.

Kerran, kun herra ja neiti K. k�veliv�t yhdess� puistossa, neiti osoitti hanhista yht�, jolla oli tummempi kaula kuin muilla, ja sanoi: "Tuon min� aion ottaa miehekseni." Herra K. ehdotti, ett� t�m� olisi viittaus Peukaloisen retkiin, mutta osoittautui, ettei neiti ollut kuullutkaan kyseist� tarinaa. Siit� l�htien herra oli yritt�nyt tutustuttaa neidin niin moneen kirjalliseen teokseen kuin mahdollista. Tarkoitusperi��n t�h�n h�n ei itsek��n osannut sanoa, mutta kirjallisuus upposi neitiin hyvin; ja osoittautui, ett� t�m� kykeni tarkalleen muistamaan miltei kaiken lukemansa.

Loppujen lopuksi, yht� lailla kuin neiti oli liian nuori ollakseen vakavissaan, oli herra turhan vanha moiseen. Ja vaikka herra sai hupinsa teekupista kun taas neidist� mik��n ei ollut hauskempaa kuin saada vastakkaista sukupuolta olevat ik�toverinsa n�ytt�m��n naurettavilta, l�ysiv�t he yll�tt�v�n paljon yhteist� maaper��, ja hy�dyttiv�t lopuksi toisiaan enemm�n kuin olisi saattanut arvatakaan. Ja yht� lailla tasa-arvoisina he meniv�t sinne, mik� ei ollut kummankaan valtakuntaa.

Juuri t�m� neidin tarve etsi� uusia asioita tempasi herran usein mit� ep�tavallisimpiin tilanteisiin. Kerran, kun neiti K. oli aivan erityisen kyll�stynyt, h�n totesi tarvitsevansa uuden ymp�rist�n. Ja herra K., joka ei keksinyt muutakaan, ehdotti t�lle matkaa. Kun he l�htiv�t liikkeelle, l�hti el�m�kin.

L�ht�paikka oli romanttisuudeltaan kaikki standardit t�ytt�v� juna-asema katoksineen, kiireisine ihmisineen ja laitureilla jalkojaan verryttelevine matkustajineen. Herra ja neiti Kawarlain eiv�t matkustaneet sen paremmin vaatimattomasti kuin mahtipontisestikaan, sill� kumpikaan heist� ei tuntenut viehtymyst� sen kaltaiseen erikoisuuteen. Matkalla mukavuus kannattaa asettaa etusijalle, ja vasta sen j�lkeen tulevat velvollisuudet, olkootkin ne kuinka ylevi� tahansa. He asettuivat tyhj��n osastoon ja alkoivat aikansa kuluksi pelata sananarvausta.

[kategoria: vanhat www-sivuni]