Punertava taivas
Itse asiassa otsikko on harhaanjohtava, koska punertaminen ei ole olennaista. Se on vain kaupungeissa pilvisen yön ilmiö, kun katulamput heittävät kajonsa pilville, ja kaikki pukeutuu kelmeänkeltaiseen hohteeseen. Se on sairaan näköistä.
Mutta taivas näyttää yöllä niin kummalliselta. Jos pilvet jäävät pelkiksi hahtuviksi, ne ovat saarekkeita, joiden välistä tuijottaa sinisyys - ainakin kesäisin - kuin odottaen vastausta, mutta esittämättä kysymystä. Juuri laskenut tai nousemassa oleva aurinko tekee taianomaisen loisteen matalalle taivaalle, niin kuin jokin muka hehkuisi maan päällä odottaen, että sitä mentäisiin tutkimaan.
Ei se ole kovin kaukaa haettua. Kun katsoo nukkuvaa kaupunkia, näkee kulissit. Kun kaupunki on tarpeeksi oma, alkaa jo tuntea, mitä kaikkea kulissien takana piilee, ja ulkonäön merkitys vaihtuu siihen, mitä on sisällä. Kun katsoo taivasta, se näyttää holhoavan mustasukkaisesti rakennuksia, niiden mahdollisuuksia. Tavatonta määrää vaihtoehtoja.
Ensin, kun ei ole vielä varma itsestään, pitää kokeilla ja silloin ei näe taivasta, näkee vain sen alla olevat asiat. Mutta jossain vaiheessa kyllästyy, ja menee kauemmaksi. Tuntee jo mahdollisuutensa, ei joudu kilpailemaan muiden eikä itsensä kanssa, ja maailma on yhtä paljon omassa pivossa kuin ruumiin ympärillä. Ja silloin voi katsoa taivasta, sen alla on omat kaipaavat holhokkinsa. Ne, jotka vielä tarvitsevat todistuksen.
[kategoria: vanhat www-sivuni]