<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-15"?>
<rss version="2.0"><channel>
<title>tarina: 11</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/</link>
<description>Recent changes in tarina: 11</description>
<item><title>tarina: 11</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/tarina%3A%2011</link>
<guid>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1293610316</guid>
<description>&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Tuoreutta&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Huomaa olevansa vihainen, kulkee vaikka jossain puistossa, 
menee poispäin siitä, mikä sekoittaa ajatuksia, ja joka askelella 
tuntuu tulevan mieleen kaikkia niitä huomautuksia, jotka olisi halunnut 
sanoa, oli vain liian hidas. Mieleen tulevat amerikkalaiset filmit, 
joissa suurin pointti on se, kuinka ilkeästi ihmiset osaavat sanoa 
toisilleen; he ihannoivat piikikkyyttä, heistä on parempi osoittaa 
olevansa toista nokkelampi kuin miettiä, mitä he haluavat tehdä tämän 
kanssa... ja näissä vaikutteissa olen saanut kasvaa, tulee 
katkerankirpeänä mieleen, huvittaa.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Ympärillä maailma, joskus välinpitämätön, joskus ottaa osaa 
kaikkiin ajatuksiin, se riippuu vain itsestä, mutta kun haluaa 
tasoittaa ajatuksensa, ne etsiytyvät yhä uudestaan kaikkeen siihen 
epäolennaiseen, joka ympäröi. Ja kun tietää, että odottamalla 
varmaankin olo paranee, huutaa epätoivoaan siitä, että turhaan tuntee 
nyt olonsa huonoksi, turhautumistaan, kun ei pysty hallitsemaan 
itseään. Ja kun pystyy, unohtaa taas merkitykset, tunteet hajaantuvat, 
eikä jää jäljelle kuin epävarmuus siitä, mitä haluaa.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Se loppui jokin aika sitten. Ja aina, kun luulee 
suojautuneensa, tulee taas se, jolta ei voi suojautua. Ihmiset ovat 
periaatteellisen heikkoja, he eivät vain myönnä sitä - kaikkein vähiten 
itselleen, mutta kukaan ei todella tunnu keksivän, mikä satuttaa. 
Kukaan ei mieti.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Jokainen loukkaus tulee mieleen kaksinkertaisena kuin haavat, 
ensin se vuotaa ja sattuu, mutta jälkeen päin se jomottaa; jo etukäteen 
harmittaa se, että tietää, ettei ehkä pystykään olemaan kiinnittämättä 
huomiota haavaansa, voi olla, että juuri se on merkki siitä, ettei 
kuitenkaan ole onnellinen. Miten voi olla onnellinen, jos ei sitä vain 
yksinkertaisesti ole?&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Ja henkilökohtaiset tuntemukset ovat oma asiansa, ja jäljelle 
jää vain se tarpeettomuus, jolla vihaa löytää ja kanavoi, kukaan ei 
sitä odota, se leijuu ristiin rastiin odottamassa ihmistä, johon se voi 
upota. Joskus se on bussikuski, joka sulkee ovet epämiellyttävän 
näköisen puliukon nenän edestä, tarpeetonta kärsimättömyyttä, kun vain 
pitäisi päästä irti, päästä eroon kaikesta siitä, mikä painaa maahan ja 
vetää lokaan; ja joka kerta, kun kertoo, mitä ajattelee, ottaa vastuun 
ajatella niin. Kuka muka ei välitä?&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;No, siinä vaiheessa kun kylmä tuuli herättää ajatuksista ja 
pakottaa nousemaan penkiltä, jolle varmaankin on ajatuksissaan 
päätynyt, toteaa, että jo se mielihyvä, jonka saa teekupillisesta 
oltuaan ensin värjöttelemässä synkkyydessä, palkitsee koko kuohunnan, 
ja jälkeen päin on vain tyytyväinen siitä, että tunsi taas, koska 
silloin elää, ja ajatukset kaikuvat kaikesta, ja joku kirjoittaa, näkee 
asioita, elää. Elää.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Miksi, nyt ilme vääntyy, sillä suupielet eivät tahdo olla 
vastaamatta, kun hullunkuriset ihmiset ihmettelevät minua, eivätkä 
tajua, että he ovat minun hupiani siinä missä minä heidän. Jos heille 
puhuu, he tietenkin pelästyvät. Ei puhuta, katseet painostavat jo 
tarpeeksi. Minä en pelkää, minä olen jo koettelemukseni käynyt tältä 
päivältä kuin partiopojan hyvän teon. Heille ei ole vielä tapahtunut 
mitään, siksi he kadehtivat. He eivät näe itseään.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Entä sitten. Minä tiedän jo, että tulen nauramaan vihalleni, 
sillä seuraavan kerran, kun näen vihani kohteen, hän jo pelkää 
sanojensa seurauksia. Ja minulla on mahdollisuus suojautua, minulla ei 
enää ole pakkoa, vain kihelmöintiä, sillä minä odotan, tiedän että 
minulle tulee mahdollisuus, tai ehkä ei tule, voin vain olla maassa ja 
hihittää. Tunnen oloni himokkaaksikin - siunattu seksuaalisuus. Ihmiset 
jostain syystä yrittävät hallita.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Mitä sen parempaa, kuin että haluaa vaikka mitä, vaikkei edes 
tiedä, mitä se on. Sitten kun sen saa, on tyytyväinen vähän aikaa, ja 
uusi koetus. Emme kai me turhaan liidä.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;[kategoria: vanhat www-sivuni]&lt;/ins&gt;

</description>
<pubDate>Wed, 29 Dec 2010 08:11:56 +0000</pubDate>
</item>

</channel></rss>
