[...]
Jos toiselle suomalaisuus on hirmu tärkeää, hänelle jää yleensä
fiilis, että tässä on nyt jotain mätää. Se johtuu siitä, että hän ei
välttämättä ole koskaan tullut ajatelleeksi, mitä tarkoittaa
suomalaisuudella. Hänelle suomalaisuus on kuin uskonto: sitä voi
"tunnustaa" sanomalla: "Olen suomalainen". Jos joku ei sano näin, häntä
ei voi pitää uskonveljenä, vaikkei löytäisi mitään perustetta sulkea
häntä uskonnosta pois. Eikä siksi useimmille ole yleensä paljon
väliäkään, mitä suomalaiselta edellytetään: [ajatuksiaan on helpompi
vaihtaa kuin ajatustensa nimeä]. nimeä.]