(Asiaa substansseista - tai substansseja asioista)
"Asioita on esimerkiksi juusto // ja pelikaanikin on asia // asioita ovat myös tursas ja viisumi // maailma on asioita pullollaan" //
-- Ultra bra
/Onko maailmassa mitään muuta kuin asioita?/ Kysymys saattaa kuulostaa omituiselta, mutta on perustavanlaatuisesti sidoksissa ihmisen tapaan jäsentää maailmaa. Jo sana "jäsentää" ilmaisee, että maailman ymmärtämiseksi se pitää jakaa osiin, jäseniin.
Ihminen ymmärtää maailman sen jäsenten, asioiden, välityksellä. "Asia" on niin yleisluontoinen käsite, että sitä voisi kuvitella olevan mahdotonta analysoida. Kuitenkin antiikin filosofit, Aristoteles etunenässä, keksivät jokaisella asialla olevan kaksi selkeästi erottuvaa "puolta": muoto ja substanssi.
Substanssi merkitsee oletettua maailman rakenneainetta, massaa, josta kaikki muodostuu. Siitä, onko substansseja erilaisia vai onko kaikki substanssi samaa, on jonkin verran erimielisyyksiä ja kysymys on selkeästi substanssin käsitteen määrittelystä kiinni. Ensimmäisen tulkinnan mukaan substansseja on huomattava määrä, sellaisia kuin maito, rauta, alipaine jne. Toinen tulkinta taas mieltää nämäkin pohjimmiltaan samaksi asiaksi, eräänlaiseksi "merkiksi olemassaolosta". Yleensä filosofisen pohdiskelun kannalta ei ole merkittävää, kumpaa tulkintaa käytetään, ja niitä käytetään joskus sekaisinkin.
Voisi väittää, että yllä mainitut esimerkkisubstanssit ovat asioita, mutta se johtuu vain siitä, ettei ihminen pysty käsittämään substanssejakaan muuten kuin asioina. kun ajattelemme maitoa, ajattelemme jotain tiettyä maitokeskittymää, esimerkiksi sitä, miltä sen pinta näyttää, tai ehkäpä mieleemme tulee lasi täynnä maitoa. Juuri tämä ihmisen substanssiin lisäämä piirre on asian toinen puoli, muoto.
Emme pysty ajattelemaan maitoa ilman muotoa, mutta pystymme käsittämään tällaisen abstraktin käsitteen olemassaolon, koska näemme maitoa useissa muodoissa: maito ei ole sidottu yhteen muotoon, vaan valitsemme sille muodon tottumuksen tai sattuman perusteella ajatellessamme sitä abstraktisti. Niinpä ihmisen käsitevarastossa onkin paljon epäselkeitä, sellaisenaan epäkonkreettisia käsitteitä, jotka toimivat asioihin viittaavien käsitteiden yläkategorioina, eräänlaisina ominaisuuksina.
Puhuessamme substansseista perustamme siis ajattelumme siihen, että yritämme eristää kyseisestä substanssista muodostuneiden asioiden yhteiset piirteet, jotka sitten (oletettavasti) ovatkin substanssin piirteitä. Tällaisesta tarkastelusta on hyötyä vain siitä näkökulmasta, että substansseja on useampia ja niiden eriäviä ominaisuuksia voi kartoittaa. Tällaisessa tarkastelussa huomaa helposti kielen rajoittuneisuuden, koska kielessä on sanoja vain niille substansseille, joita esiintyy muista substansseista eriytyneessä muodossa: /mitä substanssia mielestäsi on kello?/
Ihmiskieli on kehittynyt konkreettiselta pohjalta, ja suurin osa sen symboleista viittaa edelleen käytännöllisiin asioihin. Voin vain kuvitella, miten fiksuksi antiikin filosofi on tuntenut itsensä äkättyään substanssien olemassaolon.
[kategoria: vanhat www-sivuni]