Lyhyesti: yhteennivottu kasa ominaisuuksia, mielikuva / käsitys tietynlaisesta (yleensä ihmis-) tyypistä, yleisesti tunnettu malli / luonnetyyppi tms.
Stereotypioiden käytön tyypillinen piirre on se, että opittaessa tuntemaan tosimaailman ihmisiä heidät samastetaan johonkin heitä erityisen lähellä olevaan stereotypiaan (siis arvioijan mielestä lähellä olevaan) tai heidän ajatuksiaan hahmotetaan stereotypian kautta. Stereotypioiden käyttö on siis jonkinlainen ihmisen luontainen sosiaalinen teorianmuodostusvietti.
Stereotypioista on tietenkin sekä hyötyä että haittaa. Kuten kaikki teoriat, ne saavat jotkin asiat näkymään kirkkaasti ja toiset häipymään näkyvistä. Stereotypioihin ei voi luottaa eivätkä ne ole vapaita ihmisen luontaisesta taipumuksesta tehdä virhepäätelmiä ja -havaintoja; ja kuitenkin ne ovat suuri voimavara ja välttämättömiä: ei ole olemassa kanssakäyntiä ilman ainakin jonkinlaista käsitystä toisesta.
Pahinta stereotypioiden väärinkäyttöä on tuomita toista / toisen sanomisia hänestä olettamiensa ominaisuuksien perusteella. Ihmiset yllättävät aina.
Tähän liittyy ajatus, joka oli minulle suuri valaistuminen joskus aikoinaan: ikinä ei voi tuntea ihmistä, voi tuntea vain oman käsityksensä hänestä. Todellinen ihminen, todellinen luonne, on aina jotain muuta kuin muiden hänestä saama vaikutelma - luonne näkyy käyttäytymisessä ja se on hyvin ohut suodatin.
Stereotypioita voi käyttää työkaluna, kun muokkaa muiden käsitystä itsestään. Minä kykenen saamaan annetuksi itsestäni hyvin monenlaisia vaikutelmia riippuen siitä, mitä ominaisuuksia itsestäni kerron. Mutta silti perusluonteeni aina näkyy jotenkin päälle...
----
Kirjoitin muuten hurjassa nuoruudessani stereotypia-nimisen larpin. Lisää tietoa siitä on Halzagurkin sivuilla: http://hlz.temppeli.org/
----
[kategoria: sosiaalisuus]