Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(nettipäiväkirja 04.12.2015) Melkein firmassa kuin firmassa on yksi asia, joka ainakin on levällään. En tiedä, onko se oikeasti vakavaa tai merkittävää, mutta ainakin se pistää silmään. Se on se, että firman käytössä on kymmeniä pikku palveluita, useimmiten tietoteknisiä mutta myös konkreettisempia, joissa ylläpidetään joitain työntekijöihin tai firman toimintaan liittyvää tietoa. MItä useampia näitä järjestelmiä on, sitä useampaan kertaan niissä on samat tiedot (ehkä hiukan eri muodossa), sitä vaikeampaa niitä on pitää yllä ja ajantasaisina, ja sitä vaikeampaa on tietää, mistä tietoa pitäisi etsiä.
Nykyään tämä ongelma usein vielä vahvistuu, kun ulkoistukset tuottavat näppäriä palveluita, joilla pystyy tekemään jotain mikä ei kuulu firman ydintoimintaan, mutta usein niissä on myös jonkinlainen kopio firman työntekijärekisteristä tai organisaatiorakenteesta tai projektirakenteesta tai jostain. Tyypillisiä ulkoistettuja palveluita, joihin kasaantuu lisää tietoa firman toiminnasta:
Mitä asialle sitten voi tehdä? Perinteinen ratkaisu on se, että firmalla on olennaisesti vain yksi tietokanta, johon kaikki tiedot kerätään. Koska tällaisen tietokannan rakenne on täysin firmakohtainen, mikään softa ei tietenkään valmiiksi osaa käyttää siellä olevia tietoja. Aikoinaan tämä ei ollut ongelma, koska jokainen firma katsoi ihan järkeväksi tehdä kaikki sisäisen tietohallinnon softansa itse. Minusta tämä on edelleen ihan järkevä lähestymistapa. Palveluista tulee hieman kökömmän näköisiä ja tuntuisia, mutta niin kauan kuin firmasta löytyy osaaminen niiden kehittämiseen, ne saadaan pidetyksi täsmälleen firman omia prosesseja tukevina.
Toinen mahdollisuus, ja varsinkin pienen ja dynaamisen yrityksen/yhdistyksen ainoa mahdollisuus, on viis veisata tiedon kahdentamisesta, yrittää vain sopia, mikä on minkäkinlaisen tiedon ajantasaisin lähde, ja käyttää kaikkia palveluita siten, että vältetään laittamasta juuri tiettyä tietoa palveluun, joka ei ole sen master. Tämä vaatii hyvin huolellista dokumentointia ja kouluttamista. Asiaa auttaa jonkin verran, jos käytetyissä palveluissa on mahdollisuus (ja yrityksellä tekninen osaaminen) tuoda ja viedä tietoja rajapinnoitse, niin että tiedot, jotka eivät ole master, ylikirjoitetaan säännöllisesti master-lähteistä.
Kolmas ratkaisu, joka on tavallaan "ainoa oikea", on kehitellä kaikelle yhteinen tietomalli. Koska kyse on standardoinnista ja tieto voi oikeastaan olla mitä tahansa, tämä on huima tehtävä. Joillekin asioille on jo olemassa hyviä vakioratkaisuja. Esimerkiksi LDAP-tietokannat antavat standardoidun muodon tyypillisille henkilöstötiedoille, ja niihin pystyy myös tallettamaan monia sellaisia asioita, jotka Unix-koneissa ovat perinteisesti olleet /etc:n alla. SAML:lla yksi palvelu voi kertoa toiselle, mitä mieltä se on kolmannesta osapuolesta. RDF tarjoaa keinoja kuvailla "resursseja", jotka ovat tyypillisesti esim. tiedostoja. Transaktioiden kuvaamiseksikin on joitain merkintätapoja.
Mutta nämä ovat vasta yhteisiä formaatteja. Ollaan aika kaukana tilanteesta, jossa toisistaan riippumattomat palvelut vain konfiguroitaisiin ottamaan yhteyttä tiettyyn tietovarastoon ja ne osaisivat suoraan käyttää siellä olevia tietoja. Sitä odotellessa yleisimmäksi ratkaisuksi näyttää tulleen se, että suosittuihin softiin tulee lisäosia (plugineja), joilla softa osaa hakea tai viedä tietoja johonkin toiseen suosittuun softaan. Mutta usein nämä gatewayt ovat huonosti dokumentoituja: niiden tietoarkkitehtuurista puuttuu selitykset, mitä tietoja tarkalleen liikkuu ja missä tilanteessa.