Jotkut määrittelevät sitoutumisen tiettynä käytöksenä, jotkut asenteena, jotkut sopimuksena. Minulla on (mielestäni) hauskempi tapa: kyseessä on eräänlainen [yksilö]käsitteen laajentaminen.
Yleensä ihmiset ajattelevat "itsenään" suunnilleen omaa ruumistaan ja mieltään, sekä mahdollisesti joitain asioita/ihmisiä, jotka heillä on aina mukana, kuten silmälasejaan tai syntymätöntä vauvaa. Kun puhutaan "[oma]sta edusta", voidaan tarkoittaa esim. näiden asioiden säilyvyyttä, resursseja, mielihyvää tai vapautta ([vapaus]). Tärkeää on ymmärtää, että kun puhutaan "omasta edusta", siinä on tulkinnanvaraa kahdessa asiassa, mikä on "oma" ja mikä on "etu".
Sitoutuminen on sitä, että laajentaa "oman" määritelmää riippumatta siitä, mikä on "edun" määritelmä. Sitoutunut ihminen mieltää oman etunsa yhteneväiseksi tai samaksi jonkin laajemman kokonaisuuden edun kanssa. Pohja tälle on todennäköisesti se, että kokonaisuuden palveleminen palvelee parhaiten myös yksilön etua, samaan tapaan kuin ihmisen aivojen ja lihasten ei kannata tapella siitä, kumpi saa enemmän ravintoa käyttöönsä: [miksi pitää olla vahvoja yhteenliittymiä]. Lapsiinsa sitoutunut mieltää lastensa edun osaksi omaa etuaan, valtioon sitoutunut mieltää valtion edun osaksi omaa etuaan jne.
On tärkeää muistaa, että tulkinnanvaraa on myös siinä, mitä on "etu". Mikä esimerkiksi on "valtion etu"? Hmm... [vaihtoehtoja bisnespuheelle], [vaihtoehtoiset mallit tuotannon järjestämiseen].
----
[kategoria: politiikka] [kategoria: sosiaalisuus]