<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-15"?>
<rss version="2.0"><channel>
<title>simulaattorit politiikassa</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/</link>
<description>Recent changes in simulaattorit politiikassa</description>
<item><title>simulaattorit politiikassa</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/simulaattorit%20politiikassa</link>
<guid>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1406612017</guid>
<description>&lt;p&gt;&lt;ins&gt;(nettipäiväkirja 09.05.2014) Ylioppilaslehdessä 3/2014 oli 
mielenkiintoinen mutta yksipuolinen juttu ''Valta pelissä'', jossa 
eurovaaliehdokkailla peluutettiin neuroverkkopohjaista 
yhteiskuntasimulaattoria. Sanon juttua yksipuoliseksi siksi, että 
yhteiskuntasimulaatioissa (kutsutaan niitä peleiksi tai ei) on kaksi 
puolta: ne ovat sekä poliittisten teorioiden testausalustoja että 
poliittisia teorioita itsekin. Ylioppilaslehden jutussa oli keskitytty 
kokonaan siihen, miten simulaatiolla pystyy testaamaan poliittisia 
teorioita ja sivuutettu se, että simulaatio itse on poliittinen 
kannanotto.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Tietenkin sitä, että 
simulaatiosta saadut tulokset (eli mitä kellekin poliitikolle "kävi") 
pitävät paikkansa vain siinä määrin, kuin simulaation malli 
yhteiskunnasta on oikea. Ei ole ollenkaan uusi ilmiö, että poliittisia 
mielipiteitä yritetään glorifioida rakentamalla niistä laskennallisia 
malleja ja muuntamalla ne tietokonesimulaatioiksi. Esimerkiksi Milton 
Friedmanin alaisuudessa rakennettiin jo 1950-luvulla malleja, jotka 
"todistivat" uusliberalistisen sääntelemättömän kapitalismin tuottavan 
"optimaalisia" tuloksia. Valitettavasti nämä simulaatiot on niin 
huonosti dokumentoitu, että niissä käytettyjä malleja ja oletuksia 
yksilöiden käytöksestä (ja elinehdoista) on tässä vaiheessa enää 
mahdotonta alkaa kritisoida. Myös Suomessa esimerkiksi Taloudellinen 
tiedotustoimisto on julkaissut lapsille ja nuorille suunnattuja 
nettipelejä, joiden tarkoitus on opettaa yksi käsitys siitä, miten 
yhteiskunta toimii.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Democracy-pelin suhteen on olennaista, onko se avointa 
lähdekoodia. Jos on, se on edes osa suhteellisen tieteellistä 
diskurssia siitä, miten yhteiskunta toimii. Jos ei, se on vain musta 
laatikko, joka edustaa ''jotain'' teoriaa siitä, miten yhteiskunta 
toimii. Tällaisen mustan laatikon kehittäjät pitävät viime kädessä 
aikamoista yhteiskuntapoliittista valtaa, jos poliitikot oikeasti 
alkavat harjoittaa hallintotaitojaan simulaattoreilla laajemminkin. 
Samanlaista vallankäyttöä virkamieskunta harjoittaa, kun se kehittelee 
Excel-laskentamalleja esimerkiksi erilaisten verotuspäätösten 
vaikutuksista.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Simulaattorit ovat huonoja mallintamaan yksilöiden ajatteluun 
liittyviä asioita, kuten muoti-ideologioita, esimerkin kautta 
johtamisen vaikutusta, ideoiden puskaradiovaikutusta ja innovaatioiden 
sosiaalipsykologista vaikutusta. Joitain muita yksilön osa-alueita, 
kuten tarpeita ja behavioristista oppimista, on sen sijaan helpompi 
lisätä simulaatioon.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Parhaimmillaan talouspolitiikka voisi olla nimenomaan 
erilaisten ''simulaatioiden'' testaamista sitä vasten, miten hyvin ne 
ennustavat maailmanhistoriassa tapahtuneita asioita. Jos tällainen 
tutkimussuunta yleistyisi, taloustieteestäkin saattaisi tulla 
empiiristä tiedettä eikä omaan ideologiaansa tykästyneiden 
asemasotaa.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;* [merkintä: 2014-05] * [atehwa] * [kategoria: 
päiväkirjamerkintä] * [yksilö] * [poliittisten teorioiden toimeenpanon 
yleiset ohjeet] * [kategoria: politiikka] * [vapaan kilpailun huonoja 
puolia]&lt;/ins&gt;

</description>
<pubDate>Tue, 29 Jul 2014 05:33:37 +0000</pubDate>
</item>

</channel></rss>
