Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(nettipäiväkirja 09.05.2014) Ylioppilaslehdessä 3/2014 oli mielenkiintoinen mutta yksipuolinen juttu Valta pelissä, jossa eurovaaliehdokkailla peluutettiin neuroverkkopohjaista yhteiskuntasimulaattoria. Sanon juttua yksipuoliseksi siksi, että yhteiskuntasimulaatioissa (kutsutaan niitä peleiksi tai ei) on kaksi puolta: ne ovat sekä poliittisten teorioiden testausalustoja että poliittisia teorioita itsekin. Ylioppilaslehden jutussa oli keskitytty kokonaan siihen, miten simulaatiolla pystyy testaamaan poliittisia teorioita ja sivuutettu se, että simulaatio itse on poliittinen kannanotto.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Tietenkin sitä, että simulaatiosta saadut tulokset (eli mitä kellekin poliitikolle "kävi") pitävät paikkansa vain siinä määrin, kuin simulaation malli yhteiskunnasta on oikea. Ei ole ollenkaan uusi ilmiö, että poliittisia mielipiteitä yritetään glorifioida rakentamalla niistä laskennallisia malleja ja muuntamalla ne tietokonesimulaatioiksi. Esimerkiksi Milton Friedmanin alaisuudessa rakennettiin jo 1950-luvulla malleja, jotka "todistivat" uusliberalistisen sääntelemättömän kapitalismin tuottavan "optimaalisia" tuloksia. Valitettavasti nämä simulaatiot on niin huonosti dokumentoitu, että niissä käytettyjä malleja ja oletuksia yksilöiden käytöksestä (ja elinehdoista) on tässä vaiheessa enää mahdotonta alkaa kritisoida. Myös Suomessa esimerkiksi Taloudellinen tiedotustoimisto on julkaissut lapsille ja nuorille suunnattuja nettipelejä, joiden tarkoitus on opettaa yksi käsitys siitä, miten yhteiskunta toimii.
Democracy-pelin suhteen on olennaista, onko se avointa lähdekoodia. Jos on, se on edes osa suhteellisen tieteellistä diskurssia siitä, miten yhteiskunta toimii. Jos ei, se on vain musta laatikko, joka edustaa jotain teoriaa siitä, miten yhteiskunta toimii. Tällaisen mustan laatikon kehittäjät pitävät viime kädessä aikamoista yhteiskuntapoliittista valtaa, jos poliitikot oikeasti alkavat harjoittaa hallintotaitojaan simulaattoreilla laajemminkin. Samanlaista vallankäyttöä virkamieskunta harjoittaa, kun se kehittelee Excel-laskentamalleja esimerkiksi erilaisten verotuspäätösten vaikutuksista.
Simulaattorit ovat huonoja mallintamaan yksilöiden ajatteluun liittyviä asioita, kuten muoti-ideologioita, esimerkin kautta johtamisen vaikutusta, ideoiden puskaradiovaikutusta ja innovaatioiden sosiaalipsykologista vaikutusta. Joitain muita yksilön osa-alueita, kuten tarpeita ja behavioristista oppimista, on sen sijaan helpompi lisätä simulaatioon.
Parhaimmillaan talouspolitiikka voisi olla nimenomaan erilaisten simulaatioiden testaamista sitä vasten, miten hyvin ne ennustavat maailmanhistoriassa tapahtuneita asioita. Jos tällainen tutkimussuunta yleistyisi, taloustieteestäkin saattaisi tulla empiiristä tiedettä eikä omaan ideologiaansa tykästyneiden asemasotaa.