Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Rektytointitoiminta on protun kyseenalaistetuimpia osa-alueita. Siitä käydään keskusteluita säännöllisesti, katkeriakin, niin että pidempiaikaisista aktiiveista vähintään puolet on turhautuneita vääntämään rekrytoinnin parantamisesta. Keskusteluissa näyttää ihmisille kehittyvän käsitys, että rekrytointitoiminnassa on ongelmansa, mutta mikään vaihtoehtoinen malli ei ole parempi. Tässä kirjoituksessa yritän hahmotella yhden mallin, joka on mielestäni selkeästi parempi kuin tämänhetkinen tilanne.
Mielestäni näkemässäni rekrytointiprosessissa (viime kokemukseni tosin on vuodelta 2005) on lähes kiistämättä ainakin seuraavat ongelmat:
Näistä kaikista ongelmista huolimatta kuulee usein, että rekrytointiprosessi toimii "hyvin", koska sillä saadaan koostetuksi hyviä tiimejä. Minusta on kuitenkin selvää, ettei meillä ole käytössä kunnollista mittaria rekrytointiprosessin toimivuudelle. Hyvien tiimien koostaminen on ilmaan heitetty väite, jos meillä ei ole käytettävissämme relevanttia vertailukohtaa, eikä ota huomioon rekrytointitoiminnan kollateraalista vahinkoa ihmisille ja järjestön ilmapiirille. Koska rekrytoinnin ongelmat koskevat selkeästi vain vähemmistöä järjestössä mukana olevista ihmisistä (esimerkiksi leiriltä jääneitä uusia appareita ja aiemman palautteen perusteella ongelmatapauksiksi leimattuja ihmisiä), ei voida luottaa enemmistön mielipiteeseen rekrytoinnin toimivuudesta. Protun on mietittävä, miten kohdellaan oikeudenmukaisesti ihmisiä, jotka saavat kärsiä rekrytoinnista torjuntana, syrjintänä, suorituspaineina ja tunteena, ettei järjestössä voi olla oma itsensä.
Yksi yleisesti ehdotettu toimintatapa uudeksi rekrytointijärjestelmäksi on tiimien arpominen. Se vastaa yllä olevista ongelmista muihin paitsi siihen, että ristiriitojen sovittelu ja hankalien ihmisten säällinen kohtelu jää siinä täysin tiimien varaan. Koska olen itsekin ollut monta kertaa tilanteessa, jossa en ole osannut kohdella hankalaa tiimiläistäni oikeudenmukaisesti, tämä ei vaikuta minusta hyvältä lopputilanteelta. Niinpä esittelen toisen, hiukan monimutkaisemman mallin.
Mielestäni ristiriitojen sovittelu ja hankalien ihmisten käsittely on kaikkein vaikein ongelma, johon Protu törmää. On helppoa toivoa, että ymmärtämys ja keskustelu ratkaisevat ristiriidat, mutta mitä tehdä ihmiselle, jota toiset eivät vain jaksa? Omasta kokemuksestani voin sanoa, että muiden tyypillisin reaktio on eristäytyä tästä ihmisestä ja avautua mieleisilleen ihmisille siitä, kuinka paljon ärtymystä kyseinen henkilö aiheuttaa. Voin vakuuttaa, että tämä on melkein huonoin ratkaisumalli (huonompi on lähinnä tilanne, jossa ihmiset ovat niin suivaantuneita, että haluavat tahallaan vahingoittaa toisiaan henkisesti tai fyysisesti). Siitä seuraa, että puheet hankalista ihmisistä kulkevat juoruina, ihmiset klikkiytyvät, hankalia ihmisiä torjutaan luottamustehtävistä mutta kukaan ei osaa, jaksa tai halua ottaa vastuuta siitä, että heille kerrottaisiin tämän syrjinnän syitä.
Ratkaisu tähän on avoin, mahdollisesti anonyymi palaute. Tämä merkitsee, että rakennetaan järjestelmä (valitettavasti todennäköisesti tietotekniikalla), jossa ihmiset voivat antaa palautetta toisilleen. Palautteen kohde voi sitten lukea palautteen ja taas kommentoida siihen. Järjestelmän tulee sallia myös anonyymi palaute, mutta kaikkien ihmisten mieliin pitää teroittaa, että palautteessa on syytä kertoa mahdollisimman totuudenmukaisesti, mistä on kyse. Järjestelmän tarkoitus on, että palaute varastoituu ja että kaikki tietävät, että omat palautteensa voi lukea. Palautetta voidaan ehkä käyttää muihinkin tarkoituksiin, kuten tiimien koostamiseen. Kuitenkin, ihmisten itsestään saama palaute auttaa myös heitä ymmärtämään omaa asemaansa protuyhteisössä ja miettimään, haluavatko he todella kuulua yhteisöön. Kielteinen palaute on ikävää, koska siitä tulee hyljeksitty olo, mutta avoin hyljeksintä on paljon parempi kuin salainen hyljeksintä.
Tässä ovat siis järjestelmän periaatteet:
Tällä hetkellä rekrytointiryhmän työstä suurin osa on tietojen keräämistä ihmisistä. Ehdotan, että tämä työ lopetetaan kokonaan. Se korvataan ihmisten itsearvioilla, joihin he voivat pyytää tutuiltaan lisäkommentteja. Ihmisiltä pyydetään tiimien koostamisen suhteen myös erityistoiveita, ihan niin kuin leiriaikojenkin suhteen kysytään ihmisten aikataulutoiveita. Tiimit koostetaan näiden tietojen pohjalta. Rekrytointiryhmä voi käyttää tähänastista asiantuntemustaan tiimien koostamisesta luodakseen itsearvioinnin, joka tuottaa rekrytoinnin kannalta relevanttia tietoa.
Tätä järjestelyä on ilmeisesti ehdotettu Protussa silloin tällöin, ja sen suurimpana ongelmana (hankalien ihmisten suodattamisen lisäksi, josta edellisessä osiossa) pidetään yleensä sitä, että ihmisten henkilökohtaiset toiveet ovat typeriä. Oikea tapa vastata tähän haasteeseen on määritellä virallisesti, mikä on "typerää", ja kertoa avoimesti, ettei typeriin toiveisiin suostuta.
Klassinen esimerkki on se, että ihmiset haluavat päästä vanhojen tuttujensa kanssa samalle leirille. Protussa voidaan avoimesti sanoa, että tiimien koostamisessa ei suosita sellaisten ihmisten sijoittamista samaan tiimiin, jotka ovat jo olleet samalla leirillä tai tuntevat toisensa yksityiselämässään erityisen hyvin. Minusta on vain järkevää, että jos esimerkiksi tapaa koulutuksessa tyypin, josta pitää, voi pyytää hänen kanssaan samaan tiimiin pääsemistä. Tiimien tasapainottaminen siten, että niissä ei olisi enemmän ja vähemmän kaveriutuvia pareja, on nähdäkseni joka tapauksessa mahdotonta. En ole ollut yhdessäkään tiimissä, jossa kaikki olisivat olleet ystäviä keskenään edes likimain yhtä tiiviisti.
Kun tiedot on kerätty, rekrytointiryhmä voi käyttää vanhaan tapaan tietoja tiimien koostamiseen.
Rekrytointiryhmä tekee tärkeitä päätöksiä, mutta se ei oikeuta salaamaan mitään rekrytointiryhmän toiminnasta. Koska hyljeksintä on jo avointa (yllämainitun palautejärjestelmän avulla), rekrytoijilla ei pitäisi olla enää vaikeuksia seistä ratkaisujensa takana. Tiimeistä pois jääneille ihmisille kerrotaan, mistä ratkaisu johtuu (esim. kielteinen palaute tähän mennessä + tiimiläismateriaalin ylitarjonta) ja sanotaan, että yhdistyksen toimintaan voi silti osallistua edelleen. Tiimeille kerrotaan, miksi ne on pantu kokoon niin kuin on. Jos tiimiläisiä loukkaa tai huvittaa se, kuinka heidät on luokiteltu organisoijiksi, suojelijoiksi tai mitä ikinä rekryryhmä viisaudessaan keksiikään, heillä on mahdollisuus antaa siitä palautetta hyvässä hengessä.
Rekrytointiryhmällä on erityisvastuu käyttää asiallisesti muiden saamia palautteita. Tämän vuoksi rekrytointiryhmän jäsenten pitää olla tiukan kontrollin alaisia. Tätä kontrollia ei kuitenkaan saada aikaan valikoimalla rekrytointiryhmän jäseniä aiempien jäsenten mielikuvien perusteella, vaan vaatimalla uusilta jäseniltä sitoumus tietojen asiallisesta käytöstä ja kertomalla rekryryhmän tekemistä päätöksistä avoimesti, jolloin niiden kohteena olevat ihmiset voivat niitä kommentoida ja kyseenalaistaa.
veikko: Mun mielestä on hienoa, miten samantyyppisiä nää sun pointtis oikeastaan on mun ja Jehkin juttujen kanssa. Musta tuntuu, että sä päädyt erilaiseen ratkaisuun sen takia, että olet kohdannut tuon mielivallan yhden sellaisen ulottuvuuden (eli hankalien ihmisten kanssa toimimisen), jota kohdataksemme me ollaan oltu liian sisäpiiriläisiä noin ainakin tosi pitkään. Ja nimenomaan avoimuus olis mun mielestä melkeinpä tärkein asia: jos se toteutuisi, olisi muidenkin ongelmien käytännössä pakko korjaantua.
Toivottavasti jotain tapahtuu. Ne perustaa jotain työryhmää, mutta ainakin mä olen liian kaukana protusta mennäkseni enää mukaan.
atehwa: Mä toivon myös, että rekrytoinnin uudistamista pohtiville tulee mahdollisimman monenlaisia ratkaisumalleja tarkasteltaviksi, ettei tule sellaista oloa, että ongelmien kanssa on vaan sinniteltävä... tietysti eri ratkaisujen arvioinnissa on kumminkin se hankaluus, että erilaisten mallien vaikutukset ovat niin kovasti tuntumien varassa.
Pikalinkit: