Minä rakkautta saavutukseksi luulin 
joka saatu on, kun aroin huulin 
minua toinen tavoittaa 
kun läheisyys hyväksynnän saa 
Minä harvoin omaa tahtoa kuulin
Muut luulivat, että saavutusta on lupaus 
Että mitä voi saada, on toisen vapaus 
ja kun unelman toteuttaa 
ei toinen saata satuttaa 
Että ero, ei viha, on ikävä tapaus
Minä luulin, että haluan naida 
Ettei saadun arvoa kieltää taida 
Aina, kun saan, myös annan 
ja rakastelun lämpimän mannan 
tuntee, kunhan hylkää polun kaidan
Seksi on vain merkki, luulivat muut 
ja kaipasivat, että vihloivat luut 
vapauden tunnetta, jonka saa 
kun jollekulle antaa uskaltaa 
Kumpi silloin on rakkaus, metsä vai puut?
Me luulimme, että pitää olla tietty 
että jollekin saa olla mielitietty 
Että polku rakkauden teistä 
on jokin osoitus meistä 
ja jollei saa, on leimattu, pietty
Etsimme onnistumisen kriteereitä 
emme onnen oikeita enkeleitä 
Kun on niin pieni kaipuu 
liian hyvin halu taipuu 
ja ruumis käy mielen vääriä teitä
Suurin rakkauden saavutus olikin tämä: 
joka tapaus, suhteiden ilmentämä 
on minulle koe, enkö halua 
vai joko alkaa mahla valua 
Olen jälleen ruumiini yllättämä
Suurin rakkauden opetus on vain tässä: 
arvosta pillussa samaa kuin ystävässä 
älä rakkautta kahmi tai vältä 
sano toiselle, jos haluat tältä 
ja kerro, jos huomaat itsesi esittämässä
Ehkä vaikeinta on olla rehellinen 
että, kun mietityttää, niin sanotkin sen 
Jos et pysty jotain kertomaan 
sanot syyn siihen puolestaan 
sillä viimeinen syy on: olet ihminen.
Jenni: Ei oo hyvä!
atehwa: Ei hyvä määrittely, vai ei hyvä runo?-) Tämä runo kertoo rakkauden määritelmän etsimisestä. Jonkinlainen lopputulos taas on sivulla rakkaus.