<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-15"?>
<rss version="2.0"><channel>
<title>raixe: lauseoppi</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/</link>
<description>Recent changes in raixe: lauseoppi</description>
<item><title>raixe: lauseoppi</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/raixe%3A%20lauseoppi</link>
<guid>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1293610315</guid>
<description>&lt;p&gt;&lt;ins&gt;!!! Raixe qemin rakenne&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Raixe qemissa on usein useampi kuin yksi tapa ilmaista jokin 
asia. Näissä tavoissa on pieniä vivahde-eroja, joista aloittelevan 
puhujan ei tarvitse yleensä välittää. Raixea pystyy puhumaan hyvin 
tarkasti, siten ettei ole pienintäkään väärinkäsityksen mahdollisuutta, 
ja toisaalta hyvin epämääräisesti, jos ei ole viitseliäimmillään tai 
haluaa kuulostaa luonnolliselta.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Perusperiaatteet ovat hyvin selkeitä. Määreet edeltävät 
määriteltäväänsä, joten sivulause edeltää päälausetta, aihe virkettä, 
määreet pääsanaa. Tähän on kuitenkin muutamia (hyvin perusteltuja) 
poikkeuksia:&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;# Kohde voi seurata tekoa. Tämä tekee mahdolliseksi 
akkusatiivin käytön vähentämisen. # Omistaja seuraa indeksiivissä 
olevaa sanaa. Tämä vähentää puumaisten ominaisuusrakenteiden 
epäselvyyttä. # Modus edeltää koko lausetta. Tämä tarjoaa sekä helpon 
tavan merkitä, missä lause alkaa, että auttaa kuulijoita välittömästi 
orientoitumaan siihen, kuinka lauseeseen tulee suhtautua. (Sitä paitsi 
yksinäinen modussana on loistava vastine suomen sanalle "öö".)&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;!!! Lyhyesti&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Virke :== peruslause | käänteislause | määrelause | 
vaillinaislause // peruslause :== [modus] [aihe] [tekijä] [määreet] 
teko [kohde] // käänteislause :== [modus] [aihe] [tekijä] [määreet] 
kohde(akkusatiivi) teko // määrelause :== [modus] [aihe] [määreet] 
[kohde(akkusatiivi)] [teko] ominaisuusmäärittely // vaillinaislause :== 
[modus] [aihe] [määreet] [kohde(akkusatiivi)] | huudahdus // aihe :== 
asia(subjektiivi) // tekijä, kohde :== asia // ominaisuusmäärittely :== 
asia(predikatiivi) // teko :== tekosana // määreet :== määre [määreet] 
// määre :== [ominaisuudet] tapasana // asia :== [ominaisuudet] 
[tarkenteet] ydinasia // tarkenteet :== [tarkenteet] asiasana // 
ydinasia :== asiasana | asiasana(indeksiivi) omistaja // omistaja :== 
pikkusana | asia // ominaisuudet :== [määre] ominaisuus [ominaisuudet] 
// ominaisuus :== asiasana(kvalitatiivi) | ominaisuussana | sivulause 
// sivulause :== käänteislause | määrelause | ominaisuuslause // 
ominaisuuslause :== [modus aihe] [määreet] [kohde(akkusatiivi)] 
teko(indeksiivi) tekijä //&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;!!! Pitkästi&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;!!! Lause&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Lauseita on siis rakenteeltaan viidenlaisia: tavallisia, 
käänteisiä, määrittäviä, vaillinaisia ja lisäksi vain sivulauseiksi 
kelpaavia tekijän osalta käännettyjä lauseita. Jokaisella näistä on 
omat rakenteelliset ominaispiirteensä, ja lisäksi joillain on 
semanttisia ominaispiirteitä - erityisesti määrittävillä lauseilla. 
Kielioppi on suunniteltu siten, että melkein jokainen sanottavissa 
oleva asia on virke.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Tavallisen ja käänteisen lauseen ainoa varsinainen ero on 
kohteen paikka. Tavallisessa lauseessa se on teon perässä ja 
akkusatiivin käyttö on redundanttia. Käänteinen on taas oikeastaan 
järjestykseltään loogisempi lause, sillä siinä kohde edeltää tekoa. 
Lauserakenne on kuitenkin jäyheämpi muunmuassa siksi, että se 
edellyttää akkusatiivin käyttöä, eikä niin yleinen kuin tavallinen 
lauserakenne (mistä nimien valinta).&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Määrelauseelle on ominaista se, että sen asiasisältö on 
(mahdollisen toiminnan ohella) ominaisuuden yhdistäminen johonkin 
asiaan. Tällaisessa lauseessa kerrottava ominaisuus on 
predikatiivissa.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Ominaisuuslauseen rakenne on suunniteltu siten, että se 
selkeyttää sanojen välisiä suhteita, kun lause on toisen lauseen 
keskellä.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;!!! Elliptiset ilmaukset&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Melkein mikä tahansa ilmaus, joka ei sisällä tekoa, on joko 
vaillinaislause tai määrelause. Jos useampia yhteenliittyneitä asioita 
ilmaisee elliptisesti, vaillinaislauseen määrittely kertoo niiden 
järjestyksen.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Itse asiassa predikatiivi on tapa muuttaa asia teoksi. Niinpä 
määrelauseet, joissa on myös teko, ovat väitesisällöltään 
kahtalaisia.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;!!! Ominaisuuksista&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Asiasanan merkitystä voi tarkentaa ominaisuusmäärittelyillä. 
Pääsanaa edeltävät välittömästi tarkenteet, jotka vastaavat suomen 
yhdyssanojen ensimmäistä osaa. Näiden edellä ovat ominaisuudet, joita 
voivat olla sivulauseet tai sellaisenaan ominaisuutta ilmaisevat 
sanat.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Tarkenteet eroavat merkitykseltään ominaisuuksista jonkin 
verran. Ne ilmaisevat pysyvämpää attribuutiota, jota vailla esine ei 
olisi itsensä. Ominaisuudet taas kuvaavat asiaa sellaisena kuin se on 
viitatulla hetkellä.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Koska sivulauseen ainoa kieliopillinen paikka on ominaisuuden 
kohdalla, sellaisenaan virkkeeseen tuotavat sivulauseet liitetään 
erityisillä asiasanoilla, niin sanotuilla nominalisaattoreilla.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;[kategoria: vanhat www-sivuni]&lt;/ins&gt;

</description>
<pubDate>Wed, 29 Dec 2010 08:11:55 +0000</pubDate>
</item>

</channel></rss>
