Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Pyöräilykypärä on erityisen hankala arvioitava, ja tulenarkakin sen tähden, kuinka paljon keskustelua siitä on käyty viime aikoina.
Pyöräilykypärästä on jonkin verran käytännöllistä haittaa (epämukava olo, hankaluudet raahata sitä mukana, lähtiessä ja saapuessa kypärän kanssa vekslaamiseen menevä aika) ja jonkin verran käytännöllistä hyötyä (suoja joissakin harvahkoon toteutuvissa sohellus- / onnettomuustilanteissa). Joidenkin mielestä onnettomuuksien tiheyttä ei pidä vähätellä, mutta veikkaanpa että niiden onnettomuuksien määrä, joissa kypärästä on olennaisesti apua, suhteutettuna ajokilometrien määrään on tosi tosi tosi pieni.
Jotkut haluavat kyseenalaistaa tällaisen punnitsemisen: heidän mielestään kypärän haitat ovat pikkuasioita, joihin ei pidä kiinnittää huomiota, vaikka ne olisivatkin alituisia, kun taas onnettomuus on vakava juttu. Mutta on tavaton määrä erilaisia onnettomuusriskejä, joita jatkuvasti jätämme huomiotta niiden toteutumisen epätodennäköisyyden vuoksi, jopa vaikka ne olisivat hyvin vakavia (kadulla putoavat kukkaruukut nyt esimerkiksi: en ole nähnyt kovin monen käyttävän kypärää kävellessään).
(Elakim: Luepa huviksesi Iain Banksin Kävelyä lasilla. Tuon kypärä kukkaruukkujen varalta -tyypin lisäksi se on muutenkin hyvä kirja.) (atehwa: ai siellä oli sellainen. No, arvasin että se olisi tullut jollekulle mieleen... muita hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi pehmusteet siltä varalta, että osuu ansakuoppaan... jne.)
Sitten on vielä otettava huomioon onnettomuudet, joita kypärät aiheuttavat - takertumalla oksiin, peittämällä yllättäen näkökenttää, tai jopa nipistämällä vahingossa ihoa klipsun väliin. Voi jee. Kaikesta tästä teen sen yhteenvedon, että mielestäni on täysin sama käyttääkö kypärää vai ei. Toivoisin, ettei tarvitsisi kuluttaa näin paljon vaivaa tällaiseen, mutta pyöräilykypärä tuntuu olevan monelle uskonnollinen asia.
MarkusKaila:
Tamperelaisessa Aamulehdessä oli toukokuussa (v. 2003) aloittamani keskustelu siitä, kuinka kypärän turvallisuutta mielestäni jostain syystä huomattavasti liioitellaan. Kahteen lyhyeen kirjoitukseeni vastasi Liikenneturvan Matti Koivurova, joista jälkimmäiseen vastineeseen hän sai runsaasti tilaakin. Minun jopa sitä laajemmallekin vastaukselle ei sitten ehkä - ainakaan toistaiseksi- ole tuntunut löytyvän tilaa, joten julkaisen sen tässä (tänään 30.6.2003 se sitten on Aamulehdessä hiukan lyhennettynä):
Aamulehdessä oli 26.4.2003 laaja artikkeli, jossa mielestäni kypärän merkitystä polkupyöräilijän hengenpelastajana merkittävästi liioiteltiin jo kyseisessä artikkelissa esitettyjen tilastotietojenkin valossa. Aloittamani keskustelun toisessa vastineessaan (Al 29.5.) Liikenneturvan turvallisuusinsinööri Matti Koivurova luettelee syitä, miksi sellaisia varmoja polkupyöräilijöiden kuolemantapauksia, joissa kypärä olisi 100-prosenttisella varmuudella pelastanut polkupyöräilijän hengen ei ole ja hänen mukaansa joudumme näin tyytymään vain todennöisyyksiin.
Meillä on kuitenkin varmaa tietoa se, että tutkimusvuonna, vuonna 2000 kypärä "olisi todennäköisesti tai mahdollisesti pelastanut 16 ihmistä 34:stä eli 47 %". Käytetyn sanamuodon perusteella ei tarvita suurta päättelykykyä sen arvioinnissa, että ehkäpä puolet noista 16 uhrista olisivat "todennäköisesti" pelastuneet kypärän avulla ja siitä edelleen puolet olisivat "varmasti" pelastuneet, jos olisivat käyttäneet kypärää. Se että kukaan ei tiedä, keitä nämä ehkä 4 (neljä) uhria, jotka kypärä olisi pelastanut, loppujen lopuksi ovat, on ehkäpä hyväkin esimerkiksi omaisten surun kannalta.
Todennäköisyyksillä ei kuitenkaan voi spekuloida siinä muutaman vuoden takaisessa surullisessa tapauksessa, jossa pyöräilykypärä kiinnitysremmeineen hirtti puussa kiipeilleen lapsen. Tiedän kyllä, että nyttemmin remmien pitäisi laueta sentyyppisessä tilanteessa, mutta kuitenkin.... Esimerkki on ehkä liian järkyttävä kuvaamaan sitä yksinkertaista tosiasiaa, että usein kypärä on kovin hankala juuri pyöräilyrupeaman jälkeen. (Teen valistuneen arvauksen, että todellisuudessa suurin osa pyörän päälle nousemisista tapahtuu lyhyitten erilaisten pikku asiointien tms. yhteydessä, ja vähemmistöön jäävät esim. suhteellisen pitkät työmatkat, joissa kypäräkin siirtyy päässä varsin vaivattomasti kotinaulakosta työpaikalle.)
Edellä siis päättelin, että kypärä olisi pelastanut vuonna 2000 nuo neljä tuntematonta ilman kypärää ajanutta. Koivurovan vastineessaan 6.5. esittämien tilastolukujen avulla näistä voidaan päätellä, että yksi näistä olisi ollut lapsi, kaksi enemmän tai vähemmän dementiasta kärsivää vanhusta ja yksi humalainen hurjastelija 50-vaihteisellaan. Hoksaavainen lukija ymmärtää, että vaikka kypärä olisikin päässä ollessaan pelastanut nämä neljä, niin kypäräpakko vaikka kuinka vahvasti sanktioitettunakaan ei ehkä sittenkään heitä olisi pelastanut!
Esittämääni neljää (tai vaikkapa sitä 16:takin) kypärättömyyden takia kuollutta voidaan verrata muihin vastaaviin kuolintapaturmatilastoihin. Vuonna 2000 hukkui pitkälti toista sataa ihmistä, mutta niistä "vain" 49 oli varsinaisesti uimassa hukkuessaan. Kuitenkaan Uimaopetus- ja hengenpelastusliitto ei ole ainakaan toistaiseksi ehdottanut vesiliikennelakiin sellaista pykälää, joissa uimari määrättäisiin "yleensä" käyttämään asianmukaista pelastusvälinettä. Vain valvotuissa uimalaitoksissa ja juhannusillan ja -yön riitinomaisen saunomisen yhteydessä sallittaisiin poikkeus... Kodinturva-yhdistys ei myöskään ole edes suositellut, että kodeissa olisi huonekaluille nousujen yhteydessä käytettävä kypärää (55 kuollutta vuonna 2000). Eikä taida olla mitään instanssia, jonka sydämen asia olisi ollut pelastaa ne peräti 83 onnetonta, jotka kuolivat kaaduttuaan tai pudottuaan portailla vuonna 2000.
Tosin kansanedustajathan voisivat kuitenkin kannustaa kansalaisia kypärän käyttöön portaikoissa näyttämällä hyvää esimerkkiä panemalla kypärän päähän aina Eduskuntatalon portaita kulkiesaan, koska "vain tollo ei käytä rappusissa suojakypärää, mutta eihän tollolla ole mitään suojattavaakaan". Tasavallan presidentin vaihtumisseremoniat tapahtuvat myös suurelta osin samoilla portailla. Porrasosuudella vanhan ja uuden presidentin olisikin syytä vaihtaa silinterihattu kypärään. Joku häthätää jostain haalittu aniliininpunainen styrox-kypärä saattaisi kuitenkin jossain määrin haitata tilaisuuden juhlavaa luonnetta. Siksi olisikin syytä suunnitella eräänlainen portaikkokypärän juhlamalli, jonka suunnittelussa otettaisiin huomioon myös, että sitä käytetään lähinnä talvella. Muilta osin jätän valtakunnan ykköskypärän suunnittelun kyllä alan ammattilaisille...
No, edelläolevistahan ei (maa)Liikenneturvan kuulukaan välittää tai tietää mitään. Sen sijaan jalankulkuliikenne kuuluu toimialaan. Odotankin kärsimättömyydellä, koska Liikenneturva rupeaa ajamaan tieliikennelakiin pykälää: "Suomessa on jalankulkijan talviaikana yleensä käytettävä kypärää." Vuonna 2000 nimittäin 15 jalankulkijaa kuoli kaatuessaan jää- tai lumikelillä. Luku on siis käytännössä sama kuin se 16, jotka pyöräilykypärä "olisi todennäköisesti tai mahdollisesti pelastanut". Kovinkaan suurta mielikuvitusta tai lääketieteen tuntemusta ei tarvitse omata, että jo todennäköisen kaatumissuunnan takia ymmärtää, että kaatuneista olisivat ehkä jopa kaikki pelastuneet, jos heillä olisi ollut kypärä päässään.
Lopuksi: Milloin Liikenneturva rupeaa kiinnittämään huomiota todellisiin pyöräilijänkin turvallisuutta liikenteessä vaarantaviin asioihin? Kirjoituksensa (29.5.2003) lopussa Koivurova siteraa huonosti avautuvalla tavalla erästä tutkimusta rahamäärineen. Sen johdosta toteaisin vain, että 3-4 milj. pyöräilykypärää maksaa varmaan 150 milj. euroa. Nekin rahat ovat eräällä tavalla yhteisiä, yhteiskunnan muusta käytöstä poissa olevia rahoja. Mitähän kaikkea todellista pyöräilijän turvallisuutta parantavaa semmoisella rahamäärällä saataisinkaan aikaan?
JK. Ehkä ne ajat ovat jo pysyvästi takana, eikä tämä taida olla enää todellinen kypärän haittapuoli. Mutta jos sittenkin vielä on joitakin nuoria maalaisnaisia, jotka mielellään menisivät kesäviikonloppuna pyörällä tansseihin, niin kuinka niiden huolellisesti tehtyjen kiharoiden käykään kypärän alla....
Markus Kaila Tampere
atehwa: Varo vain, joku voi hyvin alkaakin vaatia toimia vesi-, koti- ja jalankulkuturvallisuuden parantamiseksi. (MarkusKaila: Niinhän siinä kävikin, että Aamulehdessä laitettiin otsikoksi ylläolevalle "JALANKULKIJALLE TALVELLA KYPÄRÄ" ! Pyydän tuhannesti anteeksi, jos siitä pakollisesta talvikypärästä yo. kirjoituksen takia tulee totta...) Eritoten uimaturvallisuus on Suomessa yllättävän tarkka juttu, vaikka luulisi, että ihmiset ovat täällä tottuneet veden olemassaoloon. Miksei kukaan laadi alkoholijuomien nauttimiselle turvasäädöksiä?
Nojoo. Tämä nyt on vain yksi aihe, joka kehittää loputtomasti nillitystä. Oikeasti pyöräilykypäräjuttu on aika samantekevä; minä käytän pyöräilykypärää silloin tällöin miellyttääkseni vaimoani. Ja mikä ettei. Onhan toki älytöntä lailla kehottaa ihmisiä käyttämään pyöräillessä kypärää, mutta hei, oikeasti ihmiset tekevät mitä järki sanoo ja kaikki ovat tyytyväisiä (paitsi ne, jotka yrittävät valistaa toisia).
Kunnioitan joka tapauksessa sitä varsin paljon, että olet jaksanut kaivaa noin paljon tilastoja asian suhteuttamiseksi. Noiden perusteella voisi sanoa, että mikään, mikä aiheuttaa Suomessa alle 50 kuolemaa vuodessa, ei ole näiden kuolemantapausten kannalta merkittävä asia. Voipi olla jostain muusta syystä, toki...
MarkusKailanPyöräilykypäräKirjoituksia
MarkusKaila: Sain postia Helsingin kaupungin näistä asoista vastaavalta Marek Salermolta: "Terve Niin ihmeellistä tuo kypäräuskonto. Vaikka kuinka suosittelisikin kypärää kaikille, on lähes rikollista vastustaa käyttöpakkoa. Hyvä että keskustellaan.
Yst. Marek"
Minäkin suosittelen kypärää kaikille niille, jotka saavat siitä turvallisuuden tunnetta. Mutta itse en tämmöistä pitkämallista, jopa sitä (ainakin kaupunkiliikenteesssä) tuiki tarpeellista pään kääntämistä haittavaa "komistusta", halua omaan päähäni laittaa.
Markus Kaila