[...]
Ja niinpä, vaikka olemme tulleet varovaisiksi sanomaan, mikä
yhteiskuntajärjestys parhaiten palvelee ihmisten vapautta, emme ole
yhtään kauempana sen tuntemisesta, mikä ''on'' ihmisten vapautta.
Vaikka emme järjestäydy suuriksi joukoiksi vaatimaan vapautta yhteisen
aatteen alla, emme siedä sen enempää vääryyttä, ja yhä useammat
tajuavat, miten [vallankäytöstä tulee pitää
pidättäytyä]. Ja ihmisten vapaus vaatii juuri sitä, että jokainen
miettii omasta puolestaan, mitkä ovat luovuttamattomat periaatteet.
Uusi [individualismi] sai kasvoikseen välinpitämättömyyden, mutta se
johtui vain siitä, etteivät ihmiset halunneet joutua vastaamaan
periaatteistaan. Jotkut pilkkaavat idealismia, se on heidän tapansa
suhtautua maailman valtavuuteen; mutta harva idealismia ''vastustaa'',
ainakaan niistä, jotka ovat tosissaan vääryyttä kokeneet.
[...]