pikkuinen

Wed, 29 Dec 2010 08:11:56 +0000

Pikkuinen (I osa)

Hei, sanoin h�nelle aina, kun tapasin h�net. Mutta se oli silloin, kun ei ollut tapahtunut viel� mit��n pahaa, silloin, kun maailma oli puhdas. Hei, sanoin, ja niin sanoessani ajattelin: "Nyt h�n tervehtii minua takaisin, me tunnemme toisemme." Ja se sai oloni l�mpim�ksi.

H�n oli niin pieni, niin uskomaton. H�n vaikutti ujolta ja ep�varmalta, ja yritti parhaansa mukaan aina peitell� sit�. Siksi h�n esiintyi niin ylpe�sti poikien edess�, siksi h�n uskalsi sanoa, mit� ajatteli. H�n tiesi, miten olla rohkea, h�nell� ei vain ollut siihen tarvittua tottumusta.

Ilman muuta pidin h�nt� puoleensavet�v�n�, niin varmaan moni muukin. H�n oli monen mielest� luokan kaunein tytt�, mutta h�n itse ei ottanut uskoakseen sit�. Ja jos joku sanoi h�nelle suoraan jotain kohteliasta h�nen ulkon��st��n, h�n punastui ja meni sanaa sanomatta pois.

Silloin me kokeilimme. Meille olivat tuntemattomia kiintymyksen kaikki muodot, el�m�, kaikki, mit� voimme odottaa. Me odotimme malttamattomina, ett� el�m� alkaisi. Sen oli pakko alkaa omia aikojaan, me emme voineet kiirehti� sit�, me olimme osa el�m�� emmek� sen hallitsijoita.

Minulla oli yst�v�, joka ei katsellut t�t� kaikkea ylh��lt� p�in, tarkkaillen, vaan yritti selvitt�� tiet��n kaiken vaikeuden l�pi - sanalla sanoen, h�n yritti kokeilemalla oppia el�m��n. Ei ollut vaikeaa arvata, ett� h�n oli hyvin ihastunut tytt��n, eik� sek��n, ettei tytt� pit�nyt h�nt� kovinkaan vastenmielisen�.

Se oli silloin. Mit� nyt on j�ljell�? "Hei, pieni tytt�", sanon h�nelle, ja h�n alkaa itke�. Se johtuu siit�, ett� sain h�net tuntemaan itsens� kokemattomaksi, ja silloin h�n muistaa, ett� h�nen pit�isi olla kokematon. H�n itse katuu sit�, ett� hankki kokemuksia kaikesta: seksist�, valehtelemisesta, onnistumisesta, huumeista, itsen�isyydest�. H�n olisi halunnut olla pieni vain v�h�n aikaa enemm�n.

T�m� tapahtuu, kun olemme menossa nukkumaan. H�n tuli luokseni y�ksi, sill� h�n ei kest� ihmisi�, joiden kanssa h�n asuu. Yleens� h�n voi j�tt�� heid�t huomiotta, mutta joskus h�n ei vain kykene. H�n on viel�kin sisimm�ss��n suojaton.

Tilanne on jotakuinkin samanlainen kuin vuosi sitten. S��, kellonaika ja ihmiset ovat samoja, mutta h�n on 'kokenut' t�ll� v�lill�. Joskus vihaan h�nt� siit�, ett� h�n niin tehokkaasti n�ytt�� minulle, mihin pulaan voin joutua, ellen ole el�m�ss�ni varovainen. Silloin ajattelen, ett� olisin selvinnyt paljon paremmin h�nen tilanteistaan, olisin ollut taitavampi, olisin p��ssyt vahingoittumattomana el�m�ni alkuun. Minulla on viel� oma koitokseni edess�.

Puhtauden menetyksest� kertoo jo se, ettei h�n kest� asuinkumppaneitaan. Vuosi sitten h�n olisi pystynyt asumaan sek� vanhempiensa ett� yst�viens� kanssa, nyt ei kumpienkaan. Olen selvinnyt tuhon ulkopuolella, en mennyt leikkiin. En ole ehk� h�nen yst�v�ns�, mutta olen yht� mielell�ni suojelusenkeli. Ainakin voimme olla rehellisi�.

Innostus tulee hitaasti. Kaikki alkaa siit�, ett� on enemm�n mahdollisuuksia, n�kee kaikkea, haluaa aina vain enemm�n kokemuksia. Ihmiset rakastavat toisiaan, koska he kokevat kaiken yhdess�. V�symyskin tulee hitaasti. Sen alkuper� on paljon kauheampi ja mystisempi kuin innostuksen. Velvollisuudet hiipiv�t nurkkiin, huonot asiat muistetaan pidemp��n kuin hyv�t. Ihmiset ovat niin onnellisia toistensa kanssa, etteiv�t voi en�� tulla onnellisemmiksi, ja ahdistuvat.

H�n oli aloittanut yst�v�ni kanssa. Sen j�lkeen oli tullut muita, paljonkin, eik� se ollut haitannut aluksi. He olivat kokeneet el�m�n yhdess�, mutteiv�t toistensa kautta, se oli molemmille sopivaa. Mutta kun ei saanutkaan aina vain lis�� yhteyksi�, vanhat yhteydet alkoivat tuntua t�rkeilt�. Yst�v�lleni se tuli ongelmaksi ennen kuin pikkuiselle, eik� pikku tytt� osannut lopettaa omaa el�m��ns� toisen t�hden. Ja se oli vasta ensimm�inen lunastamaton lupaus.

Miksi minun pit�isi v�litt��? N�in sen vierest�, ja osan siit� ennaltakin. Olen ehk� ylpe�, olen ehk� varovainen, mutta minun luonteeni ei koskaan ole yht� mielenkiintoinen kuin tyt�n. Min� en itse sallisi sit�.

K�sitt�m�t�nt�, kuinka v�synyt h�n onkaan yritt�m��n tulla ihmisten kanssa toimeen. H�n tarvitsee ihmisi�, senh�n n�kee h�nen vartalostaankin. Jokainen sopukka huutaa sit� l�heisyytt�, jota h�n ei en�� saa; h�n valittaa oloaan, on vasta nyt alkanut tajuta, mit� h�nen p��ss��n liikkuu. Aikaisemmin h�n ei v�litt�nyt omista ajatuksistaan.

Olen valinnan edess�. Pit�isik� h�net vieroittaa el�m�st�? Onko mahdollista el�� kohtuudella? Tai edes mielek�st�? Miten voin tarjota h�nelle samaa, mit� muut ovat tarjonneet? Min� en halua heitt�yty�, en ainakaan h�nen ehdoillaan. Minun pit�� muodostaa oma el�m�ni.

Siirr�n h�net omaan el�m��ni. Sitoutumista, yhteisyytt�. Joskus viel� aion p��st�� h�net vapaaksi, jotta h�n levitt�isi siipens� ja muuttuisi takaisin siksi n�yttelyel�imeksi, johon h�ness� ihastuin.

[kategoria: vanhat www-sivuni]