[...]
Luulisin, että yksilöllistymiskehitys olisi syytä päästää huippuunsa
eli luopua ydinperheestä ja tunnustaa (kulttuurillisesti ja
lakiteknisesti) perheyksiköitä, joihin kuuluu ainakin yksi keskeinen
vanhempi sekä mahdollisia lisävanhempia. lisävanhempia
(ja kiinteän parisuhteen voisi korvata sinkkuilulla tai
[polyamoria]lla?). Ongelma on vain se, että tällainen miniperhe
kärjistää sen (ydinperheessä paremmin piilotettuna olleen) ongelman,
että nykyperheillä on yksinkertaisesti liian vähän tukea ja ne joutuvat
huolehtimaan liian vähillä aikuisilla lapsista. Päivähoito tietysti
korjaa ongelmaa, mutta pitäisi perustaa muitakin
yhteisöllistämiskeinoja, jotka tukevat hajautettua lastenhoitoa. Yksi
mahdollisuus olisi kääntää vallitseva asuintrendi ja alkaa suosia
yhteisasumuksia, yhteisasumuksia ([kommuuni]),
joissa oleskelutilat tms. ovat yhteisiä. Toinen, mikä tukisi lasten
pärjäämistä, olisi yksinkertaisesti lapsimäärän lisääminen: tällä
hetkellä lapsiperheet ovat sen verran harvassa, ettei lapsista tahdo
monin paikoin syntyä kriittistä massaa, joka täyttäisi pihapiirit ja
helpottaisi perheitä löytämään toisia samanhenkisiä perheitä
kohtuullisen läheltä.
[...]