Löysin vihdoin viimein sen biisin, jonka nimeä olen etsinyt vaikka kuinka pitkään. Biisejähän on siis aika vaikea etsiä sävelmien perusteella, vaikka tässä(kin) varmaan moderni tekoäly osaisi kyllä auttaa... ja vaikka osaisin kirjoittaa tämän sävelmän nuoteiksi, se ei silti auttaisi paljonkaan löytämään kyseisen biisin nimeä.
Mutta siis, biisi on ATB:n Till I Come, ja se sävelmä, jonka siitä tiesin, on c c d c _e _e _e f g f _A, _A _B c _B _e _e _e f _e _B (ABC-musiikkinotaatio ilman rytmiä).
90-luvun teknovideot ovat muuten ihania. Tulee niistä siis nuoruuskin mieleen, mutta oikeasti en ole ehtinyt katsoa paljonkaan videoita pienenä. Verrattuna näihin, nykyiset musiikkivideot tuntuvat liian huolitelluilta, tylsiltä ja muovisilta. 90-luvun videot ovat ihan oikeasti kökköjä, niissä on ihan korneja juttuja, tiettyä hullua harrastelijamaisuutta. Niissä on tosissaan idea toteutuksen edellä. Ja niissä olevat hahmot ovat kuin jostain satukirjoista. Se muistuttaa minua siitä, kuinka fantasia on hävinnyt liikaa elämästäni. Ehkä vika ei ole ainoastaan minussa, vaan kulttuurikin on mennyt siihen suuntaan.