Olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon merkitsee, kenelle sanon ensimmäisenä kaiken satunnaisen, joka tulee mieleen. En siis tarkoita puhetta, joka on syytä sanoa jollekulle; tarkoitan kaikkia sellaisia mainintoja, jotka voi sanoa kenelle vain jonkinlaisen keskustelun virikkeeksi. Esimerkiksi hauska artikkeli, jokin, mitä on oppinut itsestään, tai mitä on tapahtunut vähän aikaa sitten.
Yleensä nämä asiat sanoo vain yhden kerran: ne eivät ole sen painoisia, että niitä ryhtyisi toistelemaan. Kuka ihminen, tai mikä yhteisö, on se, jolle nämä viestit menevät? Tämä näyttää olevan pääasiallinen vihje, kenet katsoo itselleen "läheisiksi" ihmisiksi. Onko se seurustelukumppani, IRC-kanava, oma lapsi, kahviseurue, blogi? Joillakuilla on hyvin pysyvä ensisijainen juttelukaveri, mutta minulla se vaihtelee paljonkin.
Kun yritän nyt opetella olemaan taas vähän enemmän oma itseni, opettelen samalla taas puhumaan laveammin. Mitä useampien ihmisten kanssa puhuu, sitä laveammin saa peilatuksi itseään ja sitä vahvemmaksi oma identiteetti koostuu.