Lammikot kuivuvat hiljaa 
samoin kuin ennenkin 
sateen lakoomaa viljaa 
matkalla tallasin 
ja katselen, kuinka yhä 
korret kasvavat 
on niille toivo pyhä 
ne toivonsa jakavat
palaan vanhaan paikkaan 
monesti koettuun 
ilman uuden, raikkaan 
maapetiin noettuun 
ja mietin, kuinka kukaan 
mennyttä ajattelee 
on mentävä virran mukaan 
kun voima hupenee
löydämme itsemme sieltä 
missä loimmekin 
nuoruuden intojen tieltä 
kuljimme kukkaisin 
sinne aina palaamme 
niin minä kuin sinäkin 
luokse viedyn itsemme 
houkutumme takaisin