hwechtla-tl:
Miten englantia suunnilleen äännetään
Ne, jotka oppivat englantia vasta lukemaan oppimisen jälkeen oppivat
englannin sanat yleensä kirjoitetussa muodossa ennen niiden ääntöä.
Tämä on onnekasta, sillä kirjoitetusta muodosta pystyy yleensä
päättelemään, miten sana äännetään, kun taas päinvastainen on yleensä
vaikeaa tai mahdotonta.
Muistan, että kolmannella luokalla ihmettelin vähän aikaa, miten
kummallisesti englantia kirjoitetaan, ja sitten tajusin sen "logiikan".
Yritän tässä selittää, miten tuo logiikka menee. Aiheesta on varmaan
olemassa miljoona tutkimusta, jotka antavat paljon tarkemman kuvan.
Tässä yritän vain selittää intuitiotani, ja siitä voi olla paljon apua
englantia opettelevalle. Tätä on myös hauskaa kirjoittaa auki :)
Englannin konsonanteissa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä: ne
yksinkertaisesti äännetään eri tavalla kuin suomessa.
- C ja G ääntyvät kahdella tavalla, kovalla ja aspiroituneella.
Yleensä ne ovat kovia takavokaalien (a, o, u) edellä ja
aspiroituneita etuvokaalien (e, i) edellä. Kova c ääntyy /k/,
aspiroitunut /s/; kova g ääntyy /g/, aspiroitunut /dz/.
NG-yhdistelmässä G voi olla kova, aspiroitunut tai olematon.
- TH ääntyy kahdella tavalla, soinnillisena ja soinnittomana.
(Kumpaakaan äännettä ei esiinny suomessa.) Kumpi on kyseessä, pitää
vain oppia, mutta jos ei tiedä, soinnillinen on yleensä oikea vastaus
kahden vokaalin välissä, muuten soinniton.
- S ja X ääntyvät molemmat kahdella tavalla, soinnillisena ja
soinnittomana. Soinniton X ääntyy /ks/ ja soinnillinen /gz/.
Useimmiten ääntö on soinniton, mutta kahden vokaalin välissä
tyypillisesti soinnillinen. Monikon tai genetiivin s on
soinnillinen, mikäli edellinen konsonantti on. Sanan is loppu-s
on yleensä soinnillinen.
Mielenkiintoa konsonantteihin tuovat kirjaimet H, R, W ja Y, joilla on
joskus vokaalinen, joskus konsonanttinen ääntämys. Ne ovat yleensä
konsonanttisia vokaalin edellä, vokaalisia muutoin. Konsonanttinen y
ääntyy /j/, vokaalinen y on i-kirjaimen variantti ja sitä koskevat samat
säännöt. Vokaalinen h ei äänny ollenkaan. Vokaalinen w on u-kirjaimen
variantti ja sitä koskevat samat säännöt. Vokaalisesta r:stä myöhemmin.
Vokaalit ääntyvät neljällä tavalla: lyhyinä, pitkinä, ärrättyinä ja
pitkinä ärrättyinä.
- lyhyt a ääntyy /ä/ (tai painottomassa tavussa /ö/), pitkä /ei/.
- Lyhyellä a:lla on myös variantti /aa/ (amerikanenglannissa /ää/),
joka esiintyy st:n edellä.
- lyhyt e ääntyy /e/ (tai painottomassa tavussa /ö/ tai //), pitkä /ii/.
- lyhyt i ääntyy /i/, pitkä /ai/.
- lyhyt o ääntyy /o/, pitkä /ou/.
- oo ääntyy /uu/ (tai /u/ jos perässä on k).
- lyhyt u ääntyy /a/, pitkä /juu/ (u:t y:hyn vivahtavia). /j/-äänne
jää pois joidenkin konsonanttien perässä.
Vokaali on ärrätty, jos sen perässä on r. Kaikki ärrätyt vokaalit ovat
hyvin lievästi r-sävyisiä. (Siis tietysti englannin tyylisen,
täryttömän ärrän.)
- lyhyt ar ääntyy /aa/, pitkä /eö/.
- lyhyt er ääntyy /ö/, pitkä /iö/.
- lyhyt ir ääntyy /ö/, pitkä /aiö/.
- lyhyt or ääntyy /oo/, pitkä /oo/.
- lyhyt ur ääntyy /ö/, pitkä /juö/.
Englannissa on tavattoman monta tapaa sen merkitsemiseen, onko vokaali
pitkä vai lyhyt. Silti sitä ei aina ole merkitty ollenkaan.
Monitavuisessa sanassa yleensä painollinen vokaali on pitkä ja muut
lyhyitä. Päätteiden vokaalit ovat aina (?) lyhyitä. Yksitavuisessa
sanassa vokaali voi olla pitkä tai lyhyt:
- mikäli e on kahdennettu, se on pitkä.
- mikäli vokaalin perässä on kaksi konsonanttia, se on usein lyhyt.
Varsinkin, jos konsonantit ovat keskenään samoja (kaksois-k tosin
kirjoitetaan "ck").
- mikäli sanan lopussa on e, sitä ei äännetä ja ensimmäinen vokaali on
pitkä.
- pitkä vokaali on voitu kirjoittaa myös jollain diftongilla
(alempana).
- muuten vokaali on yleensä lyhyt.
Englannissa on erilaisia diftongeja, jotka ääntyvät mikä mitenkin. Osa
niistä on vain vaihtoehtoisia kirjoitustapoja pitkille vokaaleille.
- ai, ay = pitkä a.
- au, aw ääntyy /oo/.
- ea merkitsee joskus lyhyttä, joskus pitkää e:tä. Pitää vain tietää.
- ei = pitkä e.
- ey = pitkä a tai pitkä i.
- eu, ew = pitkä u.
- ie = pitkä e. Joskus (varsinkin yksitavuisissa sanoissa) pitkä i.
- ye = pitkä i (ellei y satu olemaan konsonanttinen).
- oa ääntyy /ou/ (pitkä o?)
- oe = pitkä o.
- ou, ow ääntyy /ou/, paitsi joskus ääntyy /au/. Pitää vain tietää.
- oi, oy ääntyy /oi/.
- ue = pitkä u.
- ui, uy ääntyy /ai/ (pitkä i?)
Kaksi vierekkäistä vokaalia eivät aina kuulu samaan tavuun. Tällöin ne
äännetään erikseen.
kommentoi
(viimeksi muutettu 23.01.2007 00:08)