Suomalainen, ruotsalainen ja yks norjalainen Tappeli kinasteli siitä, kuka pystyisi pilkkomaan itikan pienimmiksi paloiksi. Ruotsalainen katkaisi siltä siivet. Tappeli tuli ja katkaisi siltä jalat, tai jotain. Sitten tuli suomalainen ja jotain vaan huitasi sitä itikkaa. /"Sehän jatkaa lentoaan"/, huomauttivat Tappeli ja se toinen. /"Joo"/, vastasi siihen suomalainenn.
Anteeks, luulin sua paskilan pappatynnyrin vanteeks (kuva) 
Jee jee 
paskilassa 
tuotetaan 
purkitettua 
pappaa
Joo. Tiesittekö, että väsymys voi olla sanomattoman hauskaa, jos ei ole muutenkaan mitään pakkoa skarpata? Vaikka olisit yli 15-vuotias, muistikuvissasi saattaa viipyillä lapsuudesta ne kerrat, kun kaikki viettivät yötä samassa paikoissa ja juttelivat yömyöhään....
No. Eihän se mitenkään mahdotonta ole vieläkään, vai onko? Sehän on itse asiassa fiksuinta ajanvietettä maailmassa. Aikuisilla väsymyksen palvonta tuntuu vain jäävän vähän syrjään muiden mielentilan muunteluun perustuvien hauskanpitotapojen, kuten ryyppäämisen (mitä ihminen tarvitsee itsensä lisäksi) takia.
Jälkeenpäin keksityt jutut eivät tunnu mitenkään huvittavilta, mutta niitä on mukavaa kertoa ystävilleen, ja katsoa, millaisiksi heidän ilmeensä (ihmisen salainen voimavara) muuttuvat. Ja loppujen lopuksi, jos sattuu olemaan niitä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet taiteellisten tuotosten tekemisestä, väsymysjutut ovat loistava inspiraation lähde. Jollei niitä pidä liian tyhminä (halu asettua toisen yläpuolelle (ja itsensä)).
Väsymysruno (minun Lisäkseni Eetun kirjoittama)
        Yleisö on pirteää
        ei mekään sen puoleen
        joku täällä kuolee
        kuolon korvaa nuolee
        kuolema korjaa viikatteella
        viikate maksetaan osamaksulla
        erien keskimaksuaika on viisi päivää
        tässä ei ole järjen häivää
        teemme tässä häivytystä
        taikka sitten väijytystä
        ootsä joku friikki väi?
        sulla päässäs täi
        päästäiset ei räi
        räkä valuu maan rakoon
        siellä sepät pääsee sitä takoon
        sitä ei riitä jakoon
        vaikka kaikki menis lakkoon
        lakka kasvaa lapissa
        papissa on kärpänen
        kärpäsellä kanan aivot
        kauhea on kärsä sen
        vaikka kestänkin sen raivot
        sitä silti viitti teloa en.
        Ihailen vain pystykeloa
        ei tästä saa mitään selkoa
        paitsi että sää selkenee
        illalla näkyy revontulia
        ja kuiskaan sulle: "Oi julia,
        kuinka kauniit ovatkaan kasvosi,
        vaikk' olet Mandelbrotin lapsi!"
melkein valmiit mielentila-sivut