On kummallista, miten pienillä nyansseilla tunnelman saa muuttumaan täydellisesti. Tai ehkä kyse on vain siitä, miten erilaisia ihmiset ovat. Joku kunnioittaa kunnollisuutta, joku halveksuu sitä; ja jos toinen pitää oppimastaan tyylistä, toinen saattaa inhota sitä siksi, että se on opittu.
Paikka oli suuri luola, katosta riippui peilipalloja. Valot kiertelivät ympäri valaisten ihmisten kasvot aina välähdyksinä, verkkokalvolle jäävinä liikkumattomina naamioina. Puhe ja musiikki yhdessä riittivät luomaan epätodellisen tunnelman, ja hajussakin saattoi olla jotain muunnettua.
Kun gaengefiilari katseli ihmisiä touhuamassa ympäriinsä, rupattelemassa ja nauramassa, hänet valtasi turhautumisen tunne. Jokainen ympärillä olevista ilmeistä näytti jo tuhanteen kertaan käytetyltä ja harjoitellulta, jokainen puheenaihe turhalta, missään ei ollut mitään uutta. G mietti, oliko hän samanlainen silloin, kun oikeasti meni johonkin mukaan. Oli liian helppoa moittia muita yrittämättä itse...
Yhtäkkiä hän fiilasi. Joka puolella, osin piilossa, osin näkyvillä, mutta selvästi tietoisina, oli gaengelaisia. Gaengefiilaria puistatti. Hän halusi pois nopeasti, sillä olisi aivan liian typerää sekaantua gaengelaisten menoihin nyt, kun heillä kerrankin oli hauskaa. Mutta samalla g näki mielessään elämäntavan, jossa oli vain ajankulua, aggressiota ja silloin tällöin muutamat bileet. Sen kanssa hän oli jatkuvasti tekemisissä, vaikkei sitä kyennytkään ymmärtämään.
Ovi kutsui yöhön. G nousi ja asteli ulos.
[kategoria: vanhat www-sivuni]